Helsingin Kirjamessut ja Viini, Ruoka & Hyvä Elämä 2015 -messut vietettiin viime viikonvaihteessa. Yleisöä oli totuttuun tapaan aivan mahdottomasti. Vähän helpompaa oli perjantaina keskellä päivää, mutta kello 16 huomasin, että ainakin viinimessujen puoli, jossa juuri silloin olin, pamahti aivan tupaten täyteen. Lauantai oli pelkkiä jonoja joka puolella, mutta kovasta ruuhkasta huolimatta, messut olivat taas elämys. Kuljin messuilla täydet kaksi päivää ja napsin muutaman kuvankin kännykälle, joten kuvin laatu ei ole ihan paras mahdollinen, mutta tärkeintä oli muistot, jotka tässä tallennan joskus jälkeenpäinkin luettavaksi.
Ensin katsaus kirjamessuihin. Perjantaina vaeltelin luomassa yleissilmäystä kirjamessujen antiin, mutta varsinaisesti kohokohta oli lauantain dekkariteema ja parin ehdottomasti tämän hetken suosikkini tapaaminen ja heidän haastattelujensa kuuntelu.
Dekkarilauantaiaamun aloitti paneelikeskustelu mitä rikostekniikka antaa kirjallisuudelle? Keskustelijoina olivat kirjailijat Veli-Pekka Hänninen ja Tuomas Rimpiläinen, jotka käsittelevät todellisia rikoksia kirjoissaan, Christian Rönnbacka, joka oli poliisi, nykyisin vakuutusetsivä ja kirjailija, ja Jari Louhelainen, joka on DNA-tutkija ja Viiltäjä-Jackin tapauksen ratkoja. Paneeli alkoi 10.30 ja tulin junalta tuulispäänä, mutta ehdin löytää ruuhkassa oikean paikan ja istua alas vasta kun keskustelu oli melkein loppumassa. Siinä sitten pörräsin vähän aikaa lavan lähellä miettien miten saisin nimpparin Rönnbackalta "sähköiseen kirjaani", joka on kännykässä eikä siis ollenkaan paperiversiona. Samalla harmittelin, etten ollut ehtinyt kuulla mitään lempikirjailijani ajatuksia. Tosin pörrättyäni hetken ja kierrettyäni kuin kissa kuumaa puuroa kirjailijaa, luovutin - en keksinyt miten olisin päässyt juttusille luontevasti kun ei ollut tekosyytä pyytää allekirjoitustakaan, joten ajattelin poistua paikalta. Tulin harmitelleeksi asiaa naiselle, joka kokosi Rönnbackan kirjoja lavan reunalta talteen ja hän kertoi, että kirjailija kertoo vielä myöhemmin uudesta teoksestaan Akateemisen osastolla.
Kierrettyäni hetken muualla, kuuntelin Leena Lehtolaisen haastattelun. Olen löytänyt Maria Kallio-sarjan vasta vähän aikaa sitten, joten oli ihan kiva kuunnella Lehtolaista ja hänen ajatuksiaan poliisin työstä. Lehtolaisen haastattelun olen tosin kuunnellut kerran myös televisiosta, joten mitään ihan uutta ei tullut, mutta mukava haastattelu. Sitten olikin aika varata paikka hyvissä ajoin heti eka riviin ja odottaa koska Christian Rönnbackan haastattelu alkaa. Olin pitkästä aikaa ihan täpinöissäni ja kuuntelin korva tarkkaan, joka sanan uudesta Kylmä syli romaanista ja mitä Antin jatkon kanssa kirjailija aikoo tehdä... Minulla on juuri nyt meneillään Rönnbackan neljäs Antti Hautarinta dekkari ja jatkoa kovasti odotellaan. Haastattelun jälkeen pörräsin taas nimikirjoituspaikan vierellä ja mietin tekosyytä, millä pääsisin juttelemaan kirjailijan kanssa. Onneksi häntä haastatellut nainen oli sama, jolle olin kertonut sähköinen kirja/allekirjoitusongelmastani, joten hän ehdotti, että miksi en pyytäisi kirjailijaa kuvaan - se korvaisi allekirjoituksen! Rohkea ajatus, mutta erinomaisen hyvä! Hän toimi kuvaajana ja kirjailija poseerasi kanssani kuvassa. Siitä lähtikin sitten meillä mukava keskustelu käyntiin. Kerroin lukeneeni kaikki hänen kirjansa ja sitten keskustelimme hänen päähenkilöstään Antista - siitä mikä Antissa on samaa kuin kirjailijassa itsessään. Keskustelimme ainakin kymmenisen minuuttia - hieno homma! Tämä oli minulle messujen parasta antia ja jää mieleen pitkäksi aikaa!Joskus 7 vuotta sitten ostin ensimmäisen Mari Jungstedtin pokkarin Bengtille lahjaksi ja hän piti siitä. Sen jälkeen ostin järjestyksessä aina sopiviin lahjanantotilaisuuksiin (synttäri, joulu, vuosipäivä, yms.) hänelle pokkareita ilmestymisjärjestyksessä. Välillä olin Akateemisen myyjien kimpussa selvittämässä milloin seuraava Jungstedt ilmestyy Ruotsissa eli milloin saadaan Suomeen ruotsinkielinen paperikopio. Jossain vaiheessa kiinnostuin ostamaan itsellenikin suomenkieliset versiot ja oli kiva yhdessä käydä läpi mitä Knutakselle kuului ja muille tutuille henkilöille. Noin 5 vuotta sitten olimme Gotlannissa pyöräilylomalla. Fillaroimme eri kirjojen tapahtumapaikoilla ja katselimme miltä Gotlannissa näyttää ja muistelimme kirjojen tapahtumia. Se oli aika huimaa!
Joten toinen kirjailija, jonka haastattelun halusin nähdä, oli Mari Jungstedt. Hän on eronnut ja tavannut uuden miehen - norjalaisen kirjailijan Ruben Eliassen, joka kanssa on nyt naimisissa. Pariskunta asuu osan ajastaan Kanarian saarilla ja he kirjoittavat yhdessä dekkarisarjaa, jonka päähenkilöt ovat ruotsalainen toimittajanainen ja norjalainen poliisi. Pariskunta tutkii rikoksia Kanarialla. Tummempi taivas, josta haastattelun aikana keskusteltiin, on heidän kolmas kirja tässä uudessa sarjassa.
Sitten muutama kuva Ruokamessuista. Tämän vuoden ruokaosuus oli minusta pieni pettymys. Paikalla olivat samat näytteilleasettajat kuin monena muunakin vuotena, uusia tulokkaita oli aika vähän. Muutenkin ruokaosuus oli aika vaisu, mutta joitain ilonpilkkuja löysin. Ehkä messujen iloisimman purkin palkinto menee näille unkarilaisten etikkatuotteiden osastolle, joiden pikkelssipurkit olivat aivan hulvattomia. Ne saivat minut kaivamaan kännyn esille jo heti perjantaina.
Parmesaanijuustot olivat hyviä, oliivit näyttivät hyviltä, makkaroita löytyi vaikka minkälaisia, hunajaa kävin maistamassa ja kuuntelemassa miten eri hunajalaadut eroavat toisistaan. Forsmanilla oli iso teeosasto - ja löytyipä useita kahviosastoja - tosin en kahvia juo, joten menin ohi. Nämä kaikki olivat samoja, jotka ovat aina kaikilla messuilla ja tapahtumissa, joten niillä ei ollut minusta mitään uutuusarvoa - ihan kivoja joo - mutta kaipasin jotain uutta... Ja jotain uutta myös löysin.
Ensimmäistä kertaa minusta ruokamessuilla oli tarjolla erilaisia tryffeleitä. Oli tuoreita tryffeleitä, mustia, valkoisia ja hunaja tryffeleitä - niitä sai haistella ja ihan pikkuisen maistellakin. Tryffeleitä löytyi öljyissä ja säilykkeinä - mutta myös pakastekuivattuna rasiassa. Tryffeliä en ole vielä koskaan kokeillut ruuanlaitossa - on aika hintava herkku, mutta nyt ostin messuilta valkoista tryffeliä, joka oli viinirypäleensiemenöljyssä - sillä maustaa muutamat kasvis-, muna-, kala- tai kanaruuat. Valkoinen tryffeli on miedompaa kuin musta - itseasiassa mustan haju oli aika kuvottava - uh!
Yksi, mihin ihastuin aivan, oli erittäin vaalea ja makea hunajatryffeli - sitä ostin rasian pakastekuivattuna. Mitähän siitä tekisi jälkiruuaksi? Ajatuksia?
Toinen, mikä oli aivan uutta, oli villivihannesten osasto. Hortoilu on kesäisin suosittua ja siihen liittyviä kurssejakin on ollut muutamana kesänä myynnissä. Nyt messuille oli tullut tuoreet yrittäjät, joilla on ajatuksena järjestää kursseja, myydä itse kerättyjä ja valmistettuja säilykkeitä (mm. hilloja ja mehuja) sekä kuivattuja yrttejä, mm. nokkosjauhoa. Heillä oli mukava osasto. Maistoin aroniaa mehuna ja nokkosta pestona. Oikein hyviä.
Tänä vuonna Atria pääsi yllättämään. En ole liharuuan ystävä
enkä koskaan syö leikkeleitä, joten kävelin perjantaina ihan reippaasti osaston
ohi, koska ajattelin, ettei siellä ole mitään minulle. Mutta lauantaina Mikan
vihjeen perusteella, menin katsomaan heidän osastoaan ja siellä oli tehty
erilaisista leikkeleistä 4 täysin erilaista sormiruoka-annosta – todella innovatiivisesti.
Otin pikku reseptivihkon mukaan ja seuraavissa glögijuhlissa testailla esim.
pekonimoussea siihen kuuluvin lisäkkein…Tällaisia osastoja olisi hyvä kun olisi enemmän. Saisi tutustua johonkin uusiin tuuliin ja oppia jotain uutta.
Ja jotain täysin uutta tuli opittua myös viinimessuilla!
Torstaina oli ollut Fazerin lakritsin ja viinien maistatus. Äkkiseltään kuulostaa, ettei laku ja viini mitenkään voi sopia yhteen - ei edes samana päivänä, mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla! Kävin perjantaina fasun osastolla hakemassa maistit uusista lakritsoista ja jäin suustani kiinni yhden esittelijän kanssa, joka kertoi, että viiniosastolla on vielä tarjolla edellisen päivänä maistatettuja viini-laku-yhdistelmiä. Siispä ei muuta kuin kohti viinimessuja ja bongaamaan kaikki 4 yhdistelmää.
Kaliforniasta Gnarly Head Old Vine Zin 2013 ja Fazerin peruslaku - erinomaisen hyvä yhdistelmä. Viini itsessään on keskitäyteläinen, hilloinen, jossa on karpaloa ja kirsikkaa. Siihen kun pyörittelee suussa pehmeää lakua, niin nam! Hieno makunautinto!
Toisena kävin tutustumassa argentiinalaiseen Norton Sauvignon Blanc Cosecha Tardía 2013 makeaan valkoviiniin ja soft caramel lakuun. Fazerin uudessa pehmeässä lakussa on karamellin haju ja mieto toffeen maku. Savignon blanc ei todellakaan ole lempirypäleeni - kaukana siitä, mutta kun ensin mussutti lakun suussa pehmeäksi ja sitten kulautti viiniä suoraa lakumaun läpi, muuttui viini aivan muuksi kuin mitä pullossa lukee. Viinissä itsessään on persikan ja hunajan makuja - se on aika makea, sokeria 55 g/l. Normaalisti en näin makeaa valkkaria joisi kirveelläkään uhaten, mutta nyt voin hyvin kuvitella tarjoavani tätä viiniä yhdessä lakun kanssa seurustelun merkeissä tai jälkiruuaksi. Tämä oli yllättävin yhdistelmä juuri tuon rypäleen takia - ja sitä oli pakko käydä maistamassa vielä uudelleen lauantaina - ja kyllä, edelleen se oli ehkä messujen paras makuyhdistelmä - ainakin yllättävin!
Kolmas laku-viiniyhdistelmä oli Masi Campofiorin + salmiakinmakuinen Smooth Salmiak laku. Tämä oli ehkä etukäteen ajatellen sellainen varmempi yhdistelmä. Masi on tumma, luumuinen, mausteinen ja siinä vivahtaa lääkeyrtit - ehkä jopa lakritsinjuuren maku. Smooth Salmiak taas on yhdistelmä voimasta pehmeää lakua ja salmiakkisokeria. Yhdessä nämä kaksi voimakasta makua täydentävät toisiaan ja syntyy hyvä yhdistelmä. Tosin kumpikin yksinään on hienoja makuja, joten niiden yhdistelmä vaikka onkin hieno, ei yllätä samaan tapaan kuin esim. edellinen viini-lakuyhdistelmä.
Neljättä yhdistelmää en löytänyt osastoilta, mutta sen piti olla Madagascar Vanilla lakritsi ja Prosecco viini. Kiersin kyselemässä lähes kaikki osastot, jotka maistattivat Proseccoa, mutta kukaan ei tunnustanut tai tiennyt mitään lakun yhdistämisestä proseccoon. Päädyin siis maistelemaan pelkkää viiniä ilman lakua.
Proseccon maistelun ohessa tulin myös löytäneeksi ensi kesää varten oivan mökkiviinin - eikö ole ihana!
Loppuun vielä vuoden viiniksi 2015 valittu Durius Tempranillo: Syvän ruskehtavanpunainen, hieman kehittynyt täyteläinen viini, jonka runsaassa ja rehevässä tuoksussa on nahkaa, paahteisuutta ja kuivattua hedelmää. Moniulotteinen maku vastaa tuoksua. Erinomaisen hinta/laatusuhteen viini, jossa on pehmeät tanniinit ja pitkä jälkimaku.
Ja mitä olisivat viinit ilman ruokaa, joten tässä pari kuvaa mitä tuli nautittua viinien kanssa pikku hiukopalaksi.
Eckerö line maistatti pientä annosta, jossa esiteltiin laivojen seisovasta pöydästä muutama herkku: siianmäti leipä, sienisalaattia, poroa ruisnapissa ja jälkiruuaksi pehmeä pikku tyrnimarjakiisseli.
Espanjalaisten viinien kanssa kävi hyvin chorizon makkarat ja Manchego juusto ja pienet leipätikut.
Ja törmäsihän sitä messuilla tuttuihinkin: Rokkaava kokki Mika ja minä lepuuttamassa jalkoja.
Ensi vuonna uudestaan!
Loppuun vielä kiitokset:
Ailalle, Heleens Hobbies-blogin kokkaajalle, jonka arvonnassa voitin lipun perjantaille
sekä Mikalle Rokkaavalle kokille!
Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti