Meidän perheessä alkuvuosi alkoi surullisissa merkeissä. Influenssa iski äkkiä ja varoittamatta heti joulun jälkeen ja vein rakkaan meiltä uuden vuoden alussa. Olen ollut vähän lamaantunut koko alkuvuoden eikä ruoka tai blogi ole ollut päällimmäisenä mielessä. Hautajaisten järjestely ja muu touhu on pitänyt kiireisenä, vaikkakin ajatukset ovat enemmän tai vähemmän kiertäneet kehää. Surusta on ollut vaikea päästä pois.
Tänään avasin blogin ensimmäistä kertaa joulun jälkeen ja katselin vähän mitä olen viimeksi kirjoittanut. Tuntuu kuin iloisista joulutunnelmista olisi kokonainen ihmisikä – niin paljon on tapahtunut joulun jälkeen. Mutta elämä jatkuu, kuten sanotaan. Ehkä pientä palautumista on jo tapahtunut, kun viikonloppuna mietin ensimmäistä kertaa uutta reseptiä. En vielä jaksanut leipoa Runebergin kunniaksi – blogissa on vanhoja hyviä reseptejä Runebergin tortun ja -kakun muodossa. Mutta ehkä saan aikaiseksi jotain muuta ajankohtaista pikkuhiljaa…
Kevättä odotellen ja mökille kaipaillen!
Voimia sinulle <3
VastaaPoistaKiitos kaura!
PoistaJaksamista sinulle. Tuo on kyllä totta, että hautajaisten järjestely ja muut asiaan liittyvä vie usein jaksamisen. Ystäväni sisko menehtyi muutama vuosi sitten Vaasassa ja yritin auttaa häntä hautaustoimiston asioinnissa ja muissa tarpeellisissa paperitöissä. Yksin näiden asioiden hoitaminen on varmasti monelle raskasta aikaa.
VastaaPoistaKiitos Taija - pahin järkytys on jo ohi, mutta ikävä ei lopu koskaan... Pitkään kestää surutyössä että saa etäisyyttä ja pystyy tarkastelemaan tapahtunutta neutraalisti. Tämä korona-aika nostaa koko ajan muistoja pintaan, kun uutisissa puhutaan sairaalahoidontarpeesta ja kuolleista. Mekin olimme yksi niistä kuolleista, jotka uutisissa ovat vain tilastoja.
Poista