Omenoita, omenoita – ja muita huvilan kuulumisia elokuussa

Elokuussa lomat on taas pidetty ja arki alkaa. Mekin lähdimme etelään töihin elokuun alussa ja huvila jäi yksin arkipäiviksi, kunnes jälleen viikonlopuksi palasimme jatkamaan ”kesää”. Säiden puolesta elokuu on ollut kuiva ja lämmin. Myös hellepäiviä on riittänyt. Kuivuus on aiheuttanut vähän kiusaa, kun olemme olleet poissa - jotkut kasvit ovat kuivuneet kastelun puutteeseen. Koko kesän runsaasti kukkineet kukkapylvääni ovat nyt kuivuneet. Kun tulimme täksi viikonlopuksi takaisin, oli kuivuus tappanut molemmat kukat ja näky oli aika surkea. Pitää piipahtaa kukkakaupassa hakemassa syyskasvit ruukkuihin. Myös ihanat keltaiset Marketat ovat kärsineet, vaikka niillä oli vesisäiliöllinen ruukku. Eli kuivaa ja kuumaa on täytynyt olla poissa ollessamme.

Mikä ilahdutti, niin alkukesästä tekemäni kohopenkki on viihtynyt ja siinä oleva jaloritarinkannus kukkii yhä! Nyt on elokuun viimeinen päivä ja heinäkuun kukkijani kukkii yhä – miten hieno juttu!

Elokuun puolessa välissä kävimme huvilalla poimimassa viinimarjat. Meillä on 2 puskaa vähän puiden varjossa ja niillä on ikääkin jo 60 vuotta, mutta silti ne tekevät satoa joka vuosi. Ei paljon mutta meidän kahden tarpeisiin ihan hyvin. Iso tiskivati tuli noin puolilleen.
Siitä pakastin muutaman pussin marjapiirakoita varten. Sitten pisti mehulingosta läpi muutamaan litran, jolloin sain tuoremehua, jonka pakastin silikonisiin muffinivuokiin. Seuraavana päivänä kalautin jäätyneen mehun ulos vuoasta ja pussitin mehupalat. Näin voin talvella laittaa esim. yhden jäätyneen mehupalan veteen ja vähän sokeria, niin meillä on tuoreviinimarjamehua. Tai mitä mehusta sitten keksiikin tehdä, niin se on valmiina noin desin annospaloina.

Satoa on tullut omista puskista ihan kivasti – vattuhilloa keitin yhden annoksen. Enemmänkin olisi ollut vattuja, mutta niiden poimiminen ja putsaaminen on tosi työlästä. Jonkun verran pakastin tuoreena, jotta saan niistä herkkujälkiruokia – kuten esim. tänään illalla koristelen suklaafondantin omilla vatuilla.






Pensasmustikoita tuli yksi pakastusrasia. Niiden poimiminen oli kivaa, ne ovat isoja ja lähtevät kypsänä herkästi, pienestäkin kosketuksesta käteen. Putsaamista niiden kanssa ei tule olleenkaan, koska ne ovat heti suoraan siistejä. Ja jostain syystä ne maistuvat melkein aidoilta metsämustikoilta! Johtuuko sitten maaperästä kun ne kasvavat yhdessä aitojen mustikoiden kanssa vai onko jotain pientä risteytymistä tapahtunut? Isoja ja maukkaita ne kuitenkin ovat.

Koko elokuun on pihassa lennellyt isoja sudenkorentoja. Onko niillä joku elokuun syyskokoontuminen,

paritteluaika vai mikä? Isot ruskeat korennot lentävät koko ajan ja ne eivät paljon laskeudu niin, että niistä saisi kuvaa, mutta tästä punaisesta korennosta nappasin kuvan kun se istui kivelle hetkeksi.

Tosin näin kun kaksi ruskeaa korentoa olivat veden pinnalla päällekkäin ja niiden alapäät koskettelivat veden pinnalla olevan lehden alapuolta – oliko kyseessä munien laittaminen lehden alapinnalle?
Toisesta onnistuin nappaamaan tämän kuvan.

Tänä vuonna meidän pienet, pupun hampaissa kärsineet omenapuumme ovat tehneet kokoonsa nähden

ennätyssadon. Viimeksi kun olimme täällä, niin arvoimme että pitääkö omenat poimia vai ovatko ne tippuneet maahan ja menneet pilalle kun tulemme seuraavan kerran. Otimme riskin ja jätimme puuhun ja siellä ne vielä olivat kun tulimme takaisin. Olimme tällä kertaa pois kaksi viikkoa, mutta vahinkoa ei ollut tapahtunut. Nyt keräämme omenat ja viemme ne mukana etelään. Mitähän kivaa niistä tekisi?