maanantai 28. heinäkuuta 2014

Valkosuklaa-mustikkapiirakka

Tänään oli leivontapäivä, kun järvenhoitoyhdistys piti kokousta. Leivoin nopsaan isoista pensasmustikoista piirakan, jonka maustoin valkosuklaalla. Mmm…. herkkuyhdistelmä!



Mustikkapiirakka valkosuklaalla maustettuna

1 valmis piirakkapohja

täyte:
0,5 l pensasmustikoita tai mustikoita
1 muna
2 dl kreikkalaista/turkkilaista jogurttia
1-2 tl vaniljasokeria
0,5 tl kardemummaa
0,5 -1 dl sokeria

pinnalle:
valkosuklaata raasteena

Sulata valmis pohja ja levitä se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Kaada mustikat vuokaan. Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja kaada mustikoiden päälle.

Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa 30–35 minuuttia.

Anna hieman jäähtyä, mutta piirakan ollessa vielä kuuma raasta pinnalle noin 100 g kylmää ja kovaa valkosuklaata.

Tarjoile haaleana kylmän mehun kanssa.


Heinäkuun helteitä ja muita kuulumisia


Hellettä on ollut nyt pari viikkoa putkeen. Taivas on ollut kohtalaisen pilvetön ja jo aamusta lämpömittari on kohonnut hellelukemiin. Ruokaa ei ole kovasti tehnyt mieli ja ainakaan kuumassa ja hikisessä keittiössä ei ole tehnyt mieli kauheasti seisoskella. Olen käyttänyt suurimman osan aikaa pihalla puuhailuun, auringon ottoon ja kesästä nauttimiseen. Saa sitten syksyn räntäkeleillä taas muistella kuinka kuumaa sitä kesällä olikin.


Tänään näkyi pilviä taivaalla ensimmäisen kerran moneen päivään – siis ainakin pariin viikkoon. Ja tänään on tuullut aika kovaa. Jos ukkosia on ollut, niin ne ovat kyllä meidät kiertäneet, vaikka aamusta näytti siltä, että jossain päin saattoi jyristä.


Olen muutamana yönä käynyt laiturin nokassa tähyilemässä josko iltaruskoa näkyisi, mutta vaikka vähän punerrusta on ollut, niin mitään kummoisiakaan ruskoja ei ole näkynyt. Olen päätellyt että liian kirkkaat yöt – siis pilvettömät – ovat syynä siihen, että iltaruskot ovat olleet aika laimeita. Superkuukin oli heinäkuun alussa, mutta juuri kyseisenä yönä oli taivaalla pilviä, joten jäi sekin ihme kuvaamatta. No, odotetaan elokuun kuutamoa, josko silloin tärppäisi.


Pihlaja on aivan täysi marjoja. Viime vuonna se ei tehnyt juuri yhtään marjaa ja tuli leuto talvi ja vähän lunta. Nyt se on aivan täysi marjoja – tuleeko ensi talvesta kova talvi ja paljon lunta?


Neljä sorsaa, emo ja kolme isoa poikasta, kulkee kerran päivässä mökin ohi ja ruokailee tuossa matalassa kohtaa. Se on pieni ilo, vaikka ihmettelen, missä kaikki telkät ovat? Epäonnistuivatko poikueet vai veikö hauet untuvikot. Pesintä ainakin suoritettiin asiaan kuuluvin menoin keväällä, mutta juhannuksen jälkeen on ollut telkkärintamalla hiljaista. Ei ole näkynyt montaa emoa, ja ei kyllä yhtään poikasta.


Alkukesästä istuttelin rahkapurkkeihin samettikukan siemeniä. Alun perin oli tarkoitus vain idättää purkeissa kukat ja istuttaa sitten maahan kun yöpakkaset ovat ohi. Viimetalvisen remontin aikana löysin vanhat tikkaat, jotka ovat niin huterat, että ei niitä enää tikkaina voi käyttää, mutta kukkatelineenä ne ovat aivan suloiset.

Rahkapikarit samettikukkineen ovat saaneet uuden elämän tikkailla. Kukkatikkaat koristavat ranta-aluetta ja tuovat sisutuksellisia elementtejä isolle terassille.



Keväällä sain mieheni hankkimaan meille isoja ”lavakauluksia” istutuslaatikoiksi. Lavakaulukset ovat sellaisia puureunuksia, jotka kiinnitetään tavaralavoihin. Ne näyttävät samanlaisilta kuin istutuslaatikot, vaikkakin käytettyinä niissä on vähän kolhuja ja erilaisia leimoja, niittejä ja muuta roinaa.

Siistin niitä vähän ja öljysin sekä sisältä että ulkoa, jotta puu säilyy. Sitten alkukesästä puuhastelimme meille kasvilaatikoita. Maa täällä mökillä on melko kuivaa, kivistä ja istutuspinta-alaa on vähän, jos ollenkaan. Laatikon avulla saan kohopenkin, johon istuttaa kasveja.

Laatikon pohjalle laitoimme juurimaton. Sitten tuli öljytty laatikko, jonka vuorasimme vahvalla, kosteutta kestävällä paperilla. Sitten multaa ja istutus voi alkaa.

Saunan taakse istutin perunoita. Niistä oli tarkoitus tulla juhannus- tai ainakin kesälomaperunoita. Toisin kävi. Nyt on heinäkuun loppu ja perunat alkoivat vasta kukkia pari päivää sitten. Saamme uusia perunoita vasta joskus huvilakauden päättäjäisiin. No, ensi vuonna täytyy uskaltaa istuttaa vielä aikaisemmin…


Yläpihalle laitettiin kaksi laatikkoa, toiseen tuli porkkanoita – ja pari ylijäänyttä perunaa, jotka olivat itäneet. Toisesta oli tarkoitus tulla salaattilaatikko. Istutin siihen lehtisalaattia, retiisejä, rucolaa ja pinaattia. Kaikki itivät hienosti ja olen koko kesän kastellut niitä. Tein uusintakylvönkin joskus heinäkuun alussa, mutta sitten kun retiisien lehdet olivat isoina ja rucola melkein syöntikokoista, iski tuho. Todennäköisesti kaaliperhoset kävivät munimassa ja pienet vihreät toukat söivät kaikki retiisien lehdet ja rucolat. Pinaatit ja lehtisalaatit eivät kelvanneet, mutta ne kärsivät muuten, niin että sato jäi aika heikoksi. Vähän harmittaa turha työ, mutta ensi kesäksi on harso jo ostettu – ei enää toukkien ruokkimista.


Neljäs laatikko on keittiön seinustalla ja siinä on yrttejä. Täytyy sanoa, että siitä laatikosta olen erittäin ylpeä. Yrtit ovat isoja ja voivat hyvin. Kastelen niitä joka päivä, sillä paikka on kuiva ja helteinen. Olen napsinut yrttejä ruokiin ja juomiin (minttu), mutta puskat ovat siltikin isot ja tykkäävät vain pikku napsimisesta. Ihana oma yrttipuutarha!


Helle jatkuu ja järven vedenpinta laskee. Eilen täytyi alentaa pumpun imuosaa, kun vesi on laskenut niin, että pumppu imi vain ilmaa. Vesi on lämmintä – kädenlämpöistä, kun sitä käy koukkimassa puutarhakannuun. Uida ei tänä vuonna voi ollenkaan. Vain kerran kävimme kokeilemassa saunan yhteydessä, mutta järvi on niin matalalla, ettei siinä pysty uimaan. Mutapohja ottaa vastaan alle puolessa metrissä, pohjassa on kaikenlaisia heiniä ja muita ikäviä kasveja, joten uiminen ei ole nautinto. Lisäksi vesi haisee voimakkaasti mudalta, kun pohja vähänkin pöllyää. Uida ei voi, mutta kyllä suomalainen rantamaisema silti on kaunis – ja kesä jatkuu vielä ainakin viikon!


Raparperimehu

Helle vain jatkuu ja juomaa kuluu...

Vaikka raparperit alkavat olla pikku hiljaa ohi tältä kesältä, niin viimeisistä varsista saa vielä maukasta raparperimehua, joka on hyvää janojuomaa heinäkuun lopun helteillä.

Tee tiiviste jääkaappiin ja laimenna oman makusi mukaan.


Raparperimehutiiviste

700 g raparperia
1 sitruunan keltainen kuori ja sisus ilman valkoista osaa
1,5 l vettä
6 dl (ruoko-)sokeria / 1 l siivilöityä mehua

Pese sitruuna hyvin. Huuhtele raparperin varret. Kuori esim. perunankuorimisveitsellä sitruunasta keltainen osa. Kaavi valkoinen osa roskiin. Pilko raparperit ja sitruuna ohuiksi viipaleiksi. Laita sitruunan osat ja raparperipalat kattilaan, jossa on kiehautettu vesi.

Keitä noin 15-20 minuuttia. Älä sekoita, ettei mehusta tule sameaa. Anna seisoa ja jäähtyä puolisen tuntia - tunti.
Siivilöi raparperipalat ja sitruunanosat mehusta. Anna valua hetki ja mittaa mehun määrä.

Lisää sokeri, osa voi olla myös ruokosokeria. Kuumenna seosta, kunnes sokeri on liuennut mehuun.

Kaada raparperimehu puhtaisiin pulloihin. Raparperimehu säilyy kylmässä muutamia päiviä.

Annoksesta tulee 2 mehupulloa tiivistettä.

Laimenna mehua vedellä, kun tuot mehun tarjolle. Lisää jäitä tai koristele jäisillä marjoilla.


Vinkki: käytä valkoisen sokerin sijaan ruokosokeria tai puolet valkoista ja puolet ruokoa.

Jos haluat vähentää kaloreita, niin käytä puolet makeutusjauhetta ja puolet ruokosokeria. Näin saat ruokosokerin tummaa makua, mutta vähennät puolet kaloreista makeutusaineeseen. Makeutusaine kannattaa lisätä lopuksi, kun ruokosokeri on sulanut, sillä makeutusjauhe ainakin kuohuu jonkun verran.




lauantai 19. heinäkuuta 2014

Rommi-rusinajäätelö kunnon rommilla

Tämä on monen lempijäätelö, nyt omana kevytversiona. Kevyttä siinä on vain rasvaton rahka, joka korvaa rasvaisen kerman. Muuten tämä on todella maukasta ja tuhtia tavaraa!

Alkoholin lisääminen jäätelöön on hieman kinkkistä, koska alkoholin jäätymispiste on alhaisempi kuin muun jäätelömassan. Siksi rommissa marinoidut rusinat lisätään jäätelöön vasta loppuvaiheessa ja jäätelö pakastetaan vielä, jotta se kovettuu paremmin. Alkoholin lisääminen jäätelöön jäätelökoneen vielä käydessä saa jäätelön pehmenemään ja massaa täytyy jäädyttää vielä lisää pakkasessa tai jäätelö on pehmiksen tapaista jäätelökoneen pakastusteholla.

Ohje on 600 ml jäätelökoneelle, jos se jaetaan kahteen jäädytysosaan. Jos sinulla on 1,2 l kone, niin voit jäädyttää massa kerralla.



Rommi-rusinajäätelö

150 g rusinoita
1 dl tummaa rommia

½ tl jauhettua vaniljatankoa tai 1 vaniljatanko
4 dl täysmaitoa
3 rkl glukoosia
1 dl sokeria
2 rkl maissijauhoa
2 prk vaniljarahkaa (4 dl)

Punnitse rusinat kulhoon ja mittaa rommi niiden päälle. Anna niiden marinoitua 12 tuntia ennen jäätelön valmistusta. Rusinat imevät melkein kaiken rommin sisäänsä.

Laita paksupohjaiseen kattilaan maito, glukoosi, sokeri ja rouhittu vaniljatanko. Lisää maissijauho. (Jos käytät vaniljatankoa, niin halkaise ja kaavi siemenet sekä sisus maito-sokeriin.)

Kuumenna kiehuvaksi samalla koko ajan sekoittaen, ettei maito pala pohjaan. Kun vanilja-sokeri-maitoseos alkaa paksuuntua ja kiehuu noin minuutin, ota kattila liedeltä.

Jäähdytä kattilaa kylmässä vedessä edelleen koko ajan sekoitellen, ettei siihen tule kalvoa päälle. Kun massa on huoneenlämpöistä, sekoita siihen kylmät vaniljarahkat.

Kaada puolet jäätelökoneeseen (600 ml jäätelökone) ja anna koneen jäähdyttää massa pehmiksen paksuiseksi, noin 30 minuuttia. Lisää puolet rusinoista aivan lopussa ja anna koneen sekoitella massaa vielä minuutin.

Kaavi jäätelö pakastusrasiaan ja laita pakkaseen.

Jäähdytä toinen osa jäätelöstä ja lisää loput rusinat sekä kaada se pakastusrasiaan. Annan jäätelön tekeytyä pakkasessa noin 3-4 tuntia, jotta sen tarpeeksi jäistä tarjoilua varten, mutta ei liian kovaa.


Voit jättää muutaman rusinan päälle koristeeksi tai sitten nauttia jäätelön vain sellaisenaan.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Hävikistä herkuksi – pizza grillipihveistä

Jääkaapin ja ruuan jämien tyhjennys jatkuu. Grillasimme vieraiden kanssa possunfileepihvejä ja niitä jäi 3 syömättä. Nyt meitä on kolme henkeä ja pihvit eivät oikein riitä, kun lisukkeet ovat vähissä. Aika keksiä siis jotain herkkua, johon saa upotettua pihvit, tomaatit ja vähän muitakin jämiä. Samalla upotan pizzakastikkeeksi itsetehtyä tuoretomaattikastiketta.


Hävikkipizza, kolmelle

pohja:

3 dl vettä (42 asteista)
1 tl sokeria
pieni pussia kuivahiivaa (7 g)
6 dl (durum-)vehnäjauhoja
2/3 dl rypsiöljyä
ripaus suolaa

Pohjan teko: Lämmitä vesi noin 42 asteiseksi ja lisää sokeri ja suola sekä suurin osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää öljy ja tarkista jauhojen määrä. Kun taikina on sopivan notkeaa eikä tartu enää käteen on jauhoja sopivasti. Vaivaa hieman ja laita liinan alle lepäämään noin puoleksi tunniksi.

Jaa kohonnut taikina kolmeen osaan ja muotoile niistä pizzapohjat.

täyte:

3 grillipihviä paloiksi leikattuna
grillattuja kirsikkatomaatteja
1 paprika paloina
pala tuoretta ananasta paloina
2 tomaattia viipaleina
sinihomejuustoa
1,25 pussia juustoraastetta
kapriksia
oliiveja
(suolaa ja) pippuria, oreganoa (tai valmista pizzamaustetta)
+ pohjan päälle tomaattikastiketta, tomaattipyreetä, ketchupia tai vastaavaa

Laitan valmiin pizzapohjan päälle hieman tomaattikastiketta. Sitten lado haluamasi täytteet. Mausta pizzamausteilla ja lisää juustoraaste.


Paista pizzoja uunissa (pizzakiven päällä) noin 10 minuuttia 225-250 asteen lämmössä.

Tuli aika tukevaa herkkua ilman hävikkiä!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Hävikistä herkuksi – kinkkupiirakka

Meillä on ollut mökillä vieraita koko viime viikon ja jääkaappiin on jäänyt erilaisia jäännöspaloja, joista olisi tarkoitus koota piirakka, jottei tarvitse heittää hyvää ruokaa hukkaan. Leivänpäälle tuli ostettua erilaisia leikkeitä, joita yksi kinkkuviipalepaketti jäi kokonaan käyttämättä ja päivämäärä tuli vastaan. Nyt oli aika tehdä siitä jotain tai heittää se pois. Aika on siis otollinen kinkkupiirakalle, johon voi upottaa hieman nuutuneet sipulit, viipaloituja tomaatteja, joita jäi eiliseltä aterialta, ym.

Tein eiliselle aterialle itsetehtyä tomaattiketchupia, jossa on tuoreita tomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja + öljyä, tomaattipyreetä, sipulia, paprikaa, punaviinietikkaa, sokeria, suolaa, pippuria, neilikkaa, kardemummaa. Laitoin kaikki aineet tehosekoittimella sekaisin enkä keittänyt sosetta vaan tein tuorekastikkeen. Tätä kastiketta jäi aika reilusti, joten käytin sitä noin desin verran piirakan pohjalla.


Kinkkupiirakka

1 valmis piirakkapohja

täyte:
1 paketti kinkkuviipaleita
3-4 pientä kesäsipulia varsineen
1 paprika
tomaatin viipaleita
1 pussi juustoraastetta
(suolaa ja) pippuria
oreganoa
+ pohjan päälle jotain tomaattikastiketta tai vastaavaa kostuketta (jos ei ole mitään kastikkeen loppua niin sekoita 2 dl kermaa + 1 muna, jolla kostutat täytteen)

Levitä valmis suolainen piirakkapohja sulatuksen jälkeen piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille.

Laita pohjalle tomaattikastike. Jos teet kerma + munaseoksen niin, laita sen toiseksi viimeisenä vuokaan ennen juustoraastetta.

Tomaattikastikkeen päälle levittele paloiteltu kinkku, sipulit ja paprika.
Mausta pippurilla ja jos tarvetta suolalla. Ripottele päälle tomaattiviipaleet ja hieman oreganoa.

Kuorruta juustoraasteella ja paista uunissa 200 astetta 35 minuuttia.

Tarjoile salaatin kera iltaruuaksi.




sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Maailman paras suklaajäätelö

Jossain päin maailmaa voi tulla joku vielä parempi ja täyteläisempi suklaajäätelö vastaan, mutta tämä oli kyllä omien jäätelökokeilujen ehdotonta huippua. Pehmeä, täyteläinen ja erittäin suklainen – eikä lisättyä rasvaa muuta kuin se, mitä tulee suklaasta. Sokeria kyllä löytyy, mutta jotain kaloreita pitää olla tai kyseessä ei ole jäätelö.

Vaikka jäätelökoneeni vetää vain 600 ml kerrallaan jäätelömassaa, niin tein jäätelöä kaksinkertaisen annoksen ja tyhjensin jäätelökoneen välillä ja laitoin uuden satsin tulemaan heti saman tien. Kompressorikoneen hyviä puolia on, että jäätelöannoksia voi tehdä peräkkäin niin monta kuin haluaa. Akkukoneella onnistuu vain 1 annos per akku. Sitten pitää odottaa taas 18 tuntia akun kylmenemistä.

Jos siis tarvitset jäätelömassaa vain yhteen koneelliseen (n. 600 ml), niin puolita määrät.

Tästä määrästä jäätelömassaa tulee valmista jäätelöä yhden Aino-jäätelörasian verran + noin desi vielä pieneen purkkiin.

Kannattaa pakastaa jäätelöä noin 3-4 tuntia jäätelökoneen jälkeenkin, jotta siitä tulee juuri täydellistä rakenteelta. Silloin siitä voi kauhoa palloja ja jäätelö on vielä pehmeää, mutta ei jäisen kovaa, niin kuin käy jäätelölle, joka on vuorokauden tai yli pakastimessa.



Suklaajäätelö

250 g tummaa suklaata (väh. 50 % kaakaota)
½ tl jauhettua vaniljatankoa tai 1 vaniljatanko
4 dl täysmaitoa
3 rkl glukoosia
1 dl sokeria
2 rkl maissijauhoa
2 prk vaniljarahkaa (4 dl)

Laita paksupohjaiseen kattilaan maito, glukoosi, sokeri ja rouhittu vaniljatanko. Lisää maissijauho. (Jos käytät vaniljatankoa, niin halkaise ja kaavi siemenet sekä sisus maito-sokeriin.)

Kuumenna kiehuvaksi samalla koko ajan sekoittaen, ettei maito pala pohjaan. Kun vanilja-sokeri-maitoseos alkaa paksuuntua ja kiehuu noin minuutin, ota kattila liedeltä ja sekoita paloiteltu suklaa siihen.

Jäähdytä kylmässä vedessä suklaa-vaniljakiisseli edelleen koko ajan sekoitellen, ettei siihen tule kalvoa päälle.

Kun massa on huoneenlämpöistä, sekoita siihen kylmät vaniljarahkat.

Kaada puolet jäätelökoneeseen ja anna koneen jäähdyttää massa pehmiksen paksuiseksi, noin 30 minuuttia.

Kaavi jäätelö pakastusrasiaan ja laita pakkaseen.

Jäähdytä toinen osa jäätelöstä ja lisää se pakastusrasiaan. Annan jäätelön tekeytyä pakkasessa noin 3-4 tuntia, jotta sen tarpeeksi jäistä tarjoilua varten, mutta ei liian kovaa.

Tarjoile sinällään tai koristele vaikka strösseleillä, hedelmillä tai suklaarouheella.

Sitruunaa, sitruunaa... ja vähän kookosta

Voiko sitruunaa olla liikaa? No, ei voi - ei ainakaan kuumalla ilmalla, kun janottaa ja tekee mieli jotain pientä hyvää.

Vieraita tulossa, mutta keittiön 30+ lämpöastetta eivät oikein houkuttele leipomaan mitään kauhean aikaavievää. Siispä viime viikolla kehitelty sitruuna-kookoskakku kehiin ja itsetehtyä sitruunalimonadia mukaan.


Sitruuna-kookoskakun idea on heittää kaikki aineet leivontakulhoon, vispata vähän niin, että aineet menevät sekaisin ja kaataa kookosjauhotettuun kakkuvuokaan taikina. Uuni hoitaa loput ja kokki voi paeta kuumaa keittiötä tunniksi ulos keinuttelemaan ja lueskelemaan vanhoja naistenlehtiä...

Sitruunamehu syntyy lähes yhtä nopeasti. Tarvitset vain 500 g sokeria, 5 dl vettä ja 2 sitruunaa. Sillä aikaa kun vesi kuumenee ja sokeri liukeaa siihen, ehdit pestä sitruunat, riipiä keltaisen kuoriosan ja puristaa mehut. Jätä keltainen kuori muhimaan kiehuvaan sokeriliemeen ennen keinuun menoa ja kun kakku on valmis, voit siivilöidä ja pullottaa mehun.

Kaikki valmiina vieraiden tuloon ja kokki on erittäin hyvin levännyt.

Katso tarkemmat ohjeet näitä linkeistä:

sitruuna-kookoskakku
sitruunamehu

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Sitruuna-kookoskakku

Sadepäivänä on kiva hemmotella itseään ja muita vaikka tuoreella kahvikakulla. Tämä on helppo versio maustekakusta eli kasaa aineet kulhoon ja sekoita - kaada vuokaan ja paista - valmista!

Koko taikina valmistuu sillä aikaa, kun uuni lämpiää.

Sitruuna-kookoskakku

2 munaa
1,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookosjauhetta
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan kuori ja mehu
3/4 dl pullomargariinia
1,5 dl jogurttia






Sekoita hieman munia ja sokeria ensin keskenään. Raasta sitruunasta kuoren keltainen osa ja puserra mehu.
Lisää sitten kaikki muut aineet ja sekoita taikina.

Kaada taikina kakkuvuokaan, joka on rasvattu ja kookosjauhotettu.

Paista 175 asteessa n. 60 minuuttia. 





Kakku on ihanan sitruunainen ja kookos antaa rapeutta. Mukava iltateeherkku!

Sadepäivän puustit


Tänään on satanut - koko päivän - koko ajan!

Mökillä ei ole kauhean paljon tekemistä, kun vettä tulee koko ajan taivaan täydeltä. Aamupäivä meni levätessä, mutta iltapäivällä iski jo levottomuus - ei ole mitään tekemistä! Tai siis olisi vaikka mitä, mutta ei huvita... Katsoin kaikki kaapit ja ei ollut mitään mistä tehdä jotain kivaa herkkua - olisi pitänyt hypätä autoon ja ajaa kaupunkiin kauppaan - sateella! Ei kiitos.

Teki mieli lämmintä pulla, mutta ei ole maitoa eikä maitojauhetta - ostoslistalle.

Mutta, mutta - kaapin perällä oli paketti valmista jauhetta, josta saa korvapuusteja. Olin ostanut sen joskus talvenvaralle, jos talvella olisi iskenyt pullanhimo ja ei pääsisi kauppaan, niin voisi tehdä vähän omia pullia. Siispä leipomaan!

Testataan Maizenan -valmisjauheita. Paketissa oli 2 pussia, jossa toisessa oli jauhot ja toisessa täyte.

Ohjeet olivat helpot - kuvalliset ja sanalliset. Hauskaa.

Sekoitin jauhopussista ja vedestä pullataikinan ja jätin sen nousemaan.

Kun taikina oli noussut, leivoin siitä 40 x 50 levyn, jonka täytin toisen pussin ja pullomargariinin sekoituksella. Täytettä oli aika paljon, mutta laitoin kaiken mukaan, koska itse taikinaan ei tullut rasvaa.

Puustit pellille ja toinen kohotus. Sitten paisto 200 asteessa noin 12 minuuttia.

Pullat jäivät vähän vaaleiksi, koska en käyttänyt munaa, mutta maku oli ihanan kanelinen. Kyllä näistä valmisjauheista saa ihan kivaa lohturuokaa oli sitten sadepäivä tai talvipakkanen.