perjantai 25. marraskuuta 2016

Helppo ja herkullinen lohilaatikko

Mökkiviikonloppu taas ja helppoa ruokaa olisi ajatus tehdä. Kävin eilen REKO:sta hakemassa valmiiksi viipaloituja perunoita pussillisen ja valmiiksi graavatun kirjolohen. Myös luomusipulit ostin REKO:sta. Ainoa mitä kaupasta piti hakea, oli kerma ja tilli.

Ostin messuilta kivan alumiinisen padan, joka on kevyt, mutta toimii samaan tapaan kuin valurautapata. Nyt tein lohilaatikon suoraan pataan – ja hyvin toimi niin pata kuin tuoreet raaka-aineet. Tuli aivan mahdottoman hyvää laatikkoa. Ja mikä parasta – tiskiä ei tullut kuin lautasista ja ruokailuvälineistä. Miten helppoa!


Helppo lohilaatikko

1 kg peruna-sipulisekoitusta (pakaste)

tai 1 kg perunoita viipaleita ja 2 sipulia viipaleina

400-500 g kirjolohifileetä graavattuna

1 tl sitruunapippuria

(1 tl suolaa)

2 dl maustettua ruokakermaa

2 dl crème fraîchea, smetanaa tai kuohukermaa

Pinnalle: hienonnettua tilliä

Voitele vuoka rasvalla, esim. voilla.


Kaada puolet peruna-sipulisekoitusta uunivuokaan. Ripota joukkoon puolet pippurista.



Viipaloi graavattu kalafilee suikaleiksi ja lado ne perunoiden päälle. Lisää loput peruna-sipulista ja loput pippurista. Mausta suolalla, jos tarpeen, mutta graavikala ei todennäköisesti tarvitse suolaa lisää.




Yhdistä kermat ja kaada vuokaan.


Paista 175 asteessa n. tunti tai kunnes ruoka on kypsää.


Ripota pinnalle tilliä ennen tarjoilua.



Ps. jos teet kannellisessa vuokassa lohilaatikon, niin pinta jää aika vaaleaksi, vaikka ruoka onkin kypsä. Jos haluat pintaan väriä, niin ota kansi pois ja paista ylälämpövastus päällä 225 asteessa pari minuuttia – vain niin että pinta saa väriä, mutta älä kuivata ruokaa.

Hieno ja monipuolinen pata - eikö totta?

tiistai 22. marraskuuta 2016

Pasta Bolognese nyhtökaurasta

Ruokamessuilla maistoin nyhtökauraa ja tykästyin kovasti sen makuun. Se ei ollut mikään lihan korvike, joka maistuu lihamaiselle vaan ihan oman makuisensa proteiininlähde, jonka korvaa lihan ruoanlaitossa. Ei nyhtökaura tosin maustu kaurallekaan. Sen makua on vähän vaikea määritellä. Hyvää joka tapauksessa. Ensimmäinen nyhtökaura, jonka ostin, oli tomaatilla maustettu eli ilman sen suurempia pohtimisia päätin tehdä siitä spagetinkastikkeen.

Tässä pohjana on klassinen Bolognesekastike. Aidossa bolognesekastikkeessa käytetään aina lihalientä, porkkanaa ja juuriselleriä, jotka antavat kastikkeelle sen ominaisen maun. Nyt vaihdoin lihaliemen kasvisliemeen ja jauhelihan nyhtökauraan. Jos haluat tehdä alkuperäisen spagettikastikkeen, niin vaihda ne takaisin – muuten ohje käy hyvin peruskastikkeeksi pastan kanssa.


Pasta Bolognese nyhtökaurasta neljälle

300 g spagettia (vettä ja suolaa keittämiseen)

1 paketti tomaatilla maustettua nyhtökauraa (tai 300 g naudan jauhelihaa)

1 hienonnettu sipuli

pieniksi kuutioiksi leikattu porkkana

pieniksi kuutioiksi leikattu juuriselleri

2 valkosipulinkynttä

2 rkl voita

1 tl vehnäjauhoja

1 purkillinen tomaattimurskaa

2 dl kasvis (tai liha-) lientä

1 rkl oreganoa

1/4 tl timjamia

suolaa ja pippuria

Lisäksi: 100 g parmesaaniraastetta

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja paloittele porkkana erittäin pieniksi kuutioiksi tai raasta karkeaksi raasteeksi. Kuori juuriselleri ja raasta se karkealla terällä tai kuutioi pikkupaloiksi. Kuullota vihannekset pehmeiksi voissa. (Jos teet lihakastikkeen, ruskista tässä kohtaa jauheliha kasvisten kanssa.)

Ripottele jauhot päälle ja sekoita. Kaada joukkoon kasvis(tai liha-)liemi ja tomaattimurska, mausta sitten kastike yrteillä ja purista joukkoon valkosipuli. Hauduta kannen alla alhaisella lämmöllä noin 15 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä sillä aikaa pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.

Lisää nyhtökaura viimeisenä kastikkeen ollessa valmis. Sekoittele kastikkeen sekaan ja anna lämmetä.


Tarjoile pasta kastikkeen ja parmesaaniraasteen kera. Hyvä lisä on tuoresalaatti ja itsetehty patonki. Ohje patonkiin löytyy tästä.


Ja koska on marraskuun loppu ja Alkoista löytyy uusi Beaujolais Nouveau - siinä on sopiva ruokaviini tälle vege-pastalle.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Appelsiini-suklaakakku

Sunnuntai vietettiin kotona laiskotelleen ja nukkuen pitkään. Ulkona oli synkkä marraskuinen päivä, joka pysyi lähes hämäränä koko ajan, nyt kun lumi suli pois ja maa on taas musta. Vähän sateinen keli pimensi senkin vähän valon, mitä normaalisti päivällä olisi ollut. Tämä oli oiva päivä viettää pyjamasunnuntaita – ei kiirettä eikä stressiä – pelkkää lepoa ja syödään sitä mitä on eikä touhuta liikaa. No, vähän tietysti pitää tehdä jotain ja se jotain oli tällä kertaa helppo kahvikakku. Koska ei jaksettu lähteä mihinkään kauppaan, niin kotona ei ollut mitään erikoista. Löytyi tosin yksi iso appelsiini ja jostain leipomuksesta jäänyt tumma suklaalevy. Niistä saa koottua herkullisen ja kostean kahvikakun, jota oli kiva syödä iltateen kanssa samalla kun katseltiin vanhoja klassikoita teeveestä.


Appelsiini-suklaakakku

5 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2,5 tl leivinjauhetta

2,5 tl vaniljasokeria

1 appelsiinin raastettu kuori

150 g tummaa suklaata rouhittuna

2 dl kermaa

3 isoa munaa

150 g juoksevaa tai sulatettua margariinia

1 dl appelsiinimehua

Vuokaan: rasvaa ja korppujauhoja

Voitele noin 2 litran vuoka ja korppujauhota se. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi – saa jäädä isojakin paloja, ne sulavat kakussa mukaviksi sattumiksi.

Pese hyvin appelsiini ja raasta kuoresta keltaista osaa kakkuun. Purista mehu ja mittaa se. Täydennä appelsiinituoremehulla, jotta saat 1 dl mehua.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Jos käytät muuta rasvaa kuin pullomargariinia, sulata ja jäähdytä rasva ensin.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (n. 2 l) ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla 50-60 min. Anna kakun jäähtyä 10 min ennen kumoamista. Jäähdytä hyvin ennen leikkaamista, ettei kakku murene.



Kakkutaikinasta voi valmistaa myös muffineja: jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Arvonta - Meidän viikonlopun messuliput kahdelle

Järjestän pika-arpajaiset, jossa voit voittaa liput kahdelle Meidän viikonloppuun (Kädentaito, Lemmikki, ELMA, Metsä, OutletExpo, 55Plus) 11.–13.11.2016.


Jätä kommenttikenttään nimesi ja miten saan sinut kiinni.

Huom!

Liput ovat voimassa jo pe-su välillä tällä viikolla, joten jätä tietosi heti - arvonta on ke klo 12.00 jotta saan liput postiin voittajalle.

Onnea arvontaan!

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hitaasti haudutettu riisipuuro

Oletko joskus ihmetellyt, miten saisi aikaiseksi kosteaa, mehevää ja kuitenkin pehmeäksi haudutettua riisipuuroa? Jos puuron keittää kattilassa, niin maito tuppaa joko palamaan pohjaan tai ottamaan kiinni niin, että kattilanpohjasta irtoaa ruskeita maitorantuja valkoisen puuron sekaan. Jos puuron laittaa uuniin, tulee riisipuuroon tietty uunipuuron mukava maku, mutta useinkin puuro kuivuu ja vuokaa saa hinkata, että saa palaneet maitoroiskeet pois astian reunoilta. Hyvä tapa on tietysti käyttää hauduttavaa puurokattilaa, jossa vesipohja pitää puuron kuumana ja hauduttaa sen, mutta samalla estää maitoa palamasta pohjaan. Erittäin hyvä keino, mutta mitä jos ei ole haudutuskattilaa eikä kaappiin enää uutta sellaista mahdu?

Esittelen meidän perheen vähän erikoisen tavan keittää riisipuuro ilman että se palaa pohjaan. En tiedä kuinka vanha tämä ohje on. Muistan, että kotiväki keitti tällä systeemillä puuroa jo silloin kun olin lapsi - ehkä homma periytyy jo isovanhemmilta? Äiti tekee vielä edelleenkin puuron tällä tavoin, vaikka isä ei enää ole kellon kanssa mittaamassa aikaa eikä äiti yksin enää jaksa isoa kattilaa kanniskella, mutta pienellä avulla hän saa edelleen haudutettua riisipuuronsa samaan tapaan kuin vuosikymmenet on tottunut tekemään.

Keittotapa on periaatteessa hyvin yksinkertainen - se vaatii vain luottamusta siihen, että riisi todella kypsyy eikä jää raa'aksi.

Koska puuroa haudutetaan pitkään, se ei sovi kiireiselle. Varaa myös pino sanomalehtiä valmiiksi. Aikakausilehdet eivät ole niin hyviä kuin kunnon sanomalehtipaperi. Älä keitä puuroa liian kauan - se kyllä kypsyy nopealla kiehautuksella. Testaa ohje ja huomaa kuinka helppoa ja vaivatonta on puuron hauduttaminen.


Hitaasti haudutettu riisipuuro

2-3 dl vettä (+ huuhteluvesi)

3 dl puuroriisiä

1 l punaista maitoa

1 tl suolaa

Käytä paksupohjaista teräskattilaa tai pinnoitettua kattilaa (esim. teflon).

Mittaa riisit kattilaan ja huuhtele riisi laskemalla vettä kattilaan ja huljuta vähän kädellä ja kaada vesi pois, mutta älä kaada riisejä viemäriin. Ota lisää vettä kattilaan ja huuhtele uudelleen. Veden ei tarvitse olla täysin kirkasta - 2-3 huuhteluvettä riittää.

Lisää kattilaan vettä niin, että riisit peittyvät. Nosta kattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua rauhassa välillä sekoitellen, kunnes vesi on imeytynyt riiseihin, n. 6 min.

Lisää maito. Nyt seiso kattilan vieressä ja sekoita niin kauan, kunnes puuro alkaa kiehua runsaasti. Tämä on kriittinen vaihe, jotta puuro ei pala pohjaan, eli sekoita kunnolla pohjaa myöden. Kun maito kiehuu reippaasti, peitä kattila kannella ja nosta pois kuumalta levyltä - SUORAAN sanomalehtipinon päälle.

Sillä aikaa, kun riisit kiehuvat vedessä, etsi noin 10 cm paksu sanomalehtipino hellankulmalle ja kun puuron maito kiehuu, nosta kattila lehtipinolle ja jos haluat, niin voit peittää kattilan keittiöpyyhkeillä. Kattila jää hautumaan, kuin teepannu. Tämä toimii vaikka et peitä kattilaa, vaan nostat sen vain lehtipinon päälle. Äiti ei koskaan peitä kattilaa, mutta minusta on kiva peittää kattila ja antaa sen hautua hitaasti piilossa.

Anna hautua kypsäksi vähintään tunti tai kaksi, mutta paras puuro tulee, jos annat sen olla muutaman tunnin rauhassa. Puuron voi keittää vaikka illalla ja nostaa yöksi hautumaan, jolloin aamulla on valmis puuro.

Lisää suola, sekoita ja jos haluat, kuumenna ennen tarjoilua.

Tarjoa riisipuuro maidon, kanelin ja sokerin tai hillon tai omena-kanelilisukkeen kanssa.

Tarvitset kattilan, riisiä, maitoa ja vettä - sekä pinon lehtiä!
Keitä riisit vedessä niin, että ne peittyvät kunnolla veteen.
Muista sekoittaa koko ajan, ettei maito pala pohjaan.
Kun maito kiehuu kunnolla kuplien, nosta kattila lehtien päälle. 
Voit jättää kattilan hautumaan näin tai peittää parilla keittiöliinalla.
Puuro oli 4 tuntia lehtien päällä ja kaikki maito oli imeytynyt riisiin.
Lisää vain suola ja sekoita - pehmeä, kostea riisipuuro on valmis!