lauantai 31. lokakuuta 2015

Halloween makaronilaatikko kurpitsalla ja pekonilla

Näin Halloween-juhlan kunniaksi kehittelin ruokia, joissa on kurpitsaa. Pääruuaksi tein makaronilaatikon, mutta ilman jauhelihaa eli tämä on kasvisruokaversio, jossa kurpitsasose maustaa juustokastikkeen. Hyvä ja täyteläinen kastike syntyy täysmaidosta, reilusta annoksesta juustoa ja kurpitsasoseesta sekä mausteista. Käytin valkopippurin sijaan juustokastikkeessa tällä kertaa maustepippuria, jotta maku vivahtaa vähän Halloween herkkuun, kurpitsapiirakkaan. Tein annoksen kaksinkertaisena, koska meillä oli vieraita, joten käytin juustokastikkeeseen sekä voimakkaasti maustettua Koskenlaskijaa että mustaleima-juustoraastetta. Makaronit olivat pippuri-pastaa eli niissä itsessään oli aika vahva pippurinmaku ja väri oli mukavan tumma ja punertava.

Kurpitsasoseen teko - katso ohje tästä.

Jos haluat, voit maustaa laatikon rapsakoilla pekonin paloilla, mutta ilman niitäkin laatikkoa toimii hyvin.


Halloween makaronilaatikko kurpitsalla ja pekonilla

5 dl makaronia

1 rkl oliiviöljyä (tai pekonin rasvaa)

1 hienonnettu sipuli

1 valkosipulinkynsi, hienonnettu

3 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

5 dl täysmaitoa

0,5 tl suolaa

0,5 tl maustepippuria

hyppysellinen muskottipähkinää

2,5 dl kurpitsasosetta

1 pussi raastettua juustoa tai 1 Koskenlaskija-paketti

lisäksi: 1 paketti pekonia

päälle: 2-3 rkl (panko) korppujauhoja

koristeeksi: persiljaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Aloita keittämällä pasta paketin ohjeen mukaan. Anna olla al dente. Siivilöi vesi pastasta ja aseta pasta sivuun. Kuori ja pilko sipulit valmiiksi.

Kun uuni on kuuma, laita pekoni uuniin joko ritilällä tai jos sinulla ei ole ritiläpannua, niin leivinpaperin päällä. Paista noin 10 minuuttia tai kunnes pekonit ovat rapeita ja saaneet vähän väriä. Ota uunista ja laske uunin lämpö 185 asteeseen.

Laita paistinpannuun hieman öljyä (tai pekonin rasvaa). Lisää sitten pilkotut sipulit ja kuullota, kunnes ne alkavat saada vähän väriä. Lisää silputtu valkosipuli ja kypsennä vielä minuutin.

Seuraavaksi lisää voi ja anna sulaa sipulin ja valkosipulin kanssa. Kun voi on sulanut, lisää jauhot hyvin sekoittaen. Jatka paistamista ja sekoittamista vielä minuutti. Älä anna palaa tai ruskistua liikaa.

Lisää maito hitaasti sekoittaen. Jatka sekoittaen kunnes se kuplii ja paksunee. Tässä vaiheessa, vähennä lämpöä.

Sekoita suola, pippuri, muskottipähkinä ja kurpitsasose tasaiseksi. Lisää ne sitten kastikkeeseen. Lisää myös juusto. Sekoita kunnes juusto on sulanut ja kastike sileää.

Nosta kastike pois levyltä ja lisää keitetty pasta siihen. Kaada makaronit ja kastike uunivuokaan. Ripottele silputtu pekoni päälle ja jos haluat voit lisätä vähän juustoraastetta pinnalle.

Ripottele panko- tai korppujauhoja pinnalle. Peitä uunivuoka kannella (tai foliolla) ja paista noin 20–30 minuuttia. Koristele persiljasilpulla.


Jätä laatikko kosteaksi, eli älä pidä liian kauan uunissa.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Empanadat rusina-jauhelihatäytteellä perulaiseen tapaan

Olin viime vuonna näihin aikoihin Perussa ja siitä innostuneena tein viime marraskuussa sekä pikkujoulun seisovaan pöytään että joulun alkupaloiksi empanadojen suolaisia versioita sekä tavallisilla jauhoilla että gluteenittomina versioina. Molemmat taikina olivat hyviä leipoa ja onnistuivat hyvin.

Sun-Maid julisti kilpailun bloggareille: 100 tapaa käyttää rusinaa – ja siitä tuli heti mieleeni perulaiset empanadat, joissa oli rusinoita sekä suolaisissa että makeissa versioissa. Googlaus ei tuottanut oikein sopivaa tulosta sille mielikuvalle, joka minulla oli aidoista empanadoista, joita söin Perussa, joten lähdin suunnittelemaan omaa taikinaa. Perussa taikina tehdään vain jauhoista, vedestä ja rasvasta. Lisäksi empanadat usein uppopaistetaan öljyssä rapsakoiksi. Halusin kuitenkin tehdä uunissa paistettavat ja sellaiset missä olisi käytetty myös keltaisia maissijauhoja. Ensimmäinen taikinakokeilu epäonnistui, koska taikinasta puuttui sitko maissijauhojen takia. Toiseen kokeiluun laitoin psylliumia tukemaan taikinan rakennetta ja nyt taikinasta tuli parempi. Täytteen tulisuutta voi säädellä chilin määrällä ja pienet vihanneskuutiot tuovat väriä täytteeseen. Rusinat taas ovat makeuttava tasapaino mausteita vastaan.

Empanadat ovat parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, kun maut ovat tasaantuneet.


Empanadat rusina-jauhelihatäytteellä perulaiseen tapaan

Suolainen taikina:

100 g voita

2 dl vehnäjauhoja

2 dl maissijauhoja

1 tl suolaa

1 tl psylliumia + 1 dl kylmää vettä

2 dl kylmää vettä tai kermaa

Sulata voi. Yhdistä jauhot ja suola. Laita psyllium turpoamaan 1 desiin vettä noin 10 minuutin ajaksi. Sekoita voi ja jauhoseos murumaiseksi seokseksi. Lisää turvonnut psyllium ja sekoita. Lisää vesi ja sekoita voimakkaasti, jotta taikina on sileä ja pehmeä. Käytä voita, sillä saat paremman rakenteen kuin margariinilla.

Anna levätä tuorekelmuun käärittynä noin tunnin ajan jääkaapissa ennen käyttöä.

ps. jos teet pelkillä vehnäjauhoilla, voi psylliumin jättää pois. Se lisää maissijauhoihin sitkoa.

Jauhelihatäyte

200 g (luomu-) jauhelihaa (nautaa tai lammasta)

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

öljyä paistamiseen

1 pieni tomaatti, kuorittuna, ilman siemeniä, kuutioituna

pala porkkanaa, kuorittuna, kuutioituna pieneksi

1 tl paprikajauhetta

1 tl juustokuminaa

0,5 tl chilihiutaleita (mietoja) tai hieman chiliä myllystä

persiljaa silputtuna

2 tl punaviinietikkaa tai punaviiniä

1 dl rusinoita

suolaa ja pippuria myllystä oman maun mukaan

Paista jauheliha tilkassa öljyä. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää porkkanakuutiot ja tomaatti. Paista hetki kunnes porkkana on al dente eli hieman kypsynyt. Mausta ja sekoittele. Lisää loraus viiniä tai etikkaa ja rusinat. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Tarkista maku ja lisää esim. chiliä, jotta täytteessä on hieman potkua. Anna jäähtyä.


Empanadojen kokoaminen

Kaulitse taikina noin 2-3 millimetrin paksuiseksi levyksi ja ota pyöreitä, noin 11 cm halkaisijalla olevia piiraita muotilla.

Laita piiraaseen 1 rkl täytettä ja taita kahtia. Painele sormella tai veitsen pyöreällä tyvellä pieni rypytys puoliympyrän reunaan ja sulje taikina.

Jos haluat perulaiseen tapaan tehtyjä, niin nosta piiras kylkiasennosta pystyyn niin että sauma on ylhäällä – näin saat vähän erinäköisen empanadan.

Voitele munalla ja paista 225 asteessa noin 12–15 minuuttia.

Empanadat voi myös uppopaistaa öljyssä, jos haluaa.


Tämä resepti osallistuu 100 tapaa käyttää rusinaa -kilpailuun. Käy katsomassa kilpailureseptejä ja äänestämässä omaa suosikkiasi. Linkki kisaan tässä.


Makeat omena-rusinatäytteiset empanadat

Suolaisten empanadojen ohella kaduilla myydään myös makeita empanadoja, joissa usein on hedelmää sisällä. Syksyn kunniaksi laitoin täytteeseen oman puun omenoita, reilusti kanelia ja mausteita sekä tietysti rusinoita. Murotaikinan maustoin kanelilla ja täytteeseen lorautin myös hieman rommia juhlistamaan. Täytteen lime antaa kirpeyttä, mutta säätele sillä raikkautta oman mielesi mukaan. Jo puolikas mehu ja kuoriraaste antavat mielestäni riittävästi kirpeyttä.

Empanadat ovat parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä kun maut ovat hieman tasoittuneet.


Murotaikina makeisiin empanadoihin

100 g leivontamargariinia

1 dl sokeria

1 muna

3,5 - 4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita leivinjauhe ja kaneli jauhoihin ja lisää ne vaahtoon. Sekoita tasaiseksi.

Laita taikina jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Omena-rusinatäyte

pala voita

0,5 dl ruokosokeria tai 2 rkl ruokosokerisiirappia

3 hapanta omenaa, kuorittuna ja kuutioituna

1 tl kanelia

¼ tl jauhettua neilikkaa

¼ tl jauhettua muskottipähkinää

0,5 limen kuori ja mehu

1 dl rusinoita

(loraus rommia)

Kuutioi omena ja paistele hetki kuutioita voissa pannulla. Lisää limenkuoriraaste ja mehu sekä sokeri tai siirappi. Sekoita ja lisää mausteet. Sekoita ja nosta liedeltä sekä lorauta rommi sekaan, jos laitat sitä. Anna täytteen jäähtyä.


Empanadojen kokoaminen

Kaulitse taikina noin kolmen millimetrin paksuiseksi levyksi ja ota pyöreitä, noin 11 cm halkaisijalla olevia piiraita muotilla.

Laita piiraaseen 0,5 - 1 rkl täytettä ja taita kahtia. Painele sormella tai veitsen pyöreällä tyvellä pieni rypytys puoliympyrän reunaan ja sulje taikina.

Murotaikina on murenevaa, joten taita taikina varovaisesti, jotta saat täytteen kohdan pysymään ehjänä.

Voitele munalla ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä.



Tämä resepti osallistuu 100 tapaa käyttää rusinaa -kilpailuun. Käy katsomassa kilpailureseptejä ja äänestämässä omaa suosikkiasi. Linkki kisaan tässä.


torstai 29. lokakuuta 2015

Halloween ja kurpitsaherkut


Viime vuonna tähän aikaan olimme vielä Perussa katsomassa kummityttöämme, joten Halloween-juhlat jäivät meidän osalta vähän väliin, mutta kaivelin mitä edellisenä vuonna olin tehnyt kurpitsasta. Aika paljon sitä oli ehtinyt pakertaa – pari piirakkaa – toinen makea ja toinen suolainen, keittoa, paahdettua kurpitsaa lisukkeena - katso myös salaatti, jossa oli paahdettuja kurpitsoja. Se oli erinomainen – nam!

Muista, että jos koverrat ison Halloween kurpitsan koristeeksi, käytä sisukset soseena ruokiin kuten keittoihin, piirakkaan, leipiin ym. Isosta kurpitsasta tulee paljon paloja, joita voi soseuttaa joko keittämällä kattilassa tai mikrossa kiehuttamalla.

Jos taas teet soseen suoraa kurpitsasta ilman kovertamista, niin vilkaise kurpitsan soseutusohjetta tästä – mikrolla soseen teko on helppoja ja nopeaa.

Mutta paahdetut uunikurpitsat ovat myös herkkua, joita kannattaa kokeilla.

Alla linkit herkkuihin – katso ja löydä inspiraatiota viikonloppuun!










Lisäksi tämän isänpäiväksi tehdyn tuhdin lakukakun voi leipoa muuten mustaksi, mutta tekee päälle valkoisen hämähäkinverkon - huuu - syntyy halloweenilmettä!

Isänpäivän kakku


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kuvia ja tunnelmia kirjojen ja herkkujen messuilta



Helsingin Kirjamessut ja Viini, Ruoka & Hyvä Elämä 2015 -messut vietettiin viime viikonvaihteessa. Yleisöä oli totuttuun tapaan aivan mahdottomasti. Vähän helpompaa oli perjantaina keskellä päivää, mutta kello 16 huomasin, että ainakin viinimessujen puoli, jossa juuri silloin olin, pamahti aivan tupaten täyteen. Lauantai oli pelkkiä jonoja joka puolella, mutta kovasta ruuhkasta huolimatta, messut olivat taas elämys. Kuljin messuilla täydet kaksi päivää ja napsin muutaman kuvankin kännykälle, joten kuvin laatu ei ole ihan paras mahdollinen, mutta tärkeintä oli muistot, jotka tässä tallennan joskus jälkeenpäinkin luettavaksi.

Ensin katsaus kirjamessuihin. Perjantaina vaeltelin luomassa yleissilmäystä kirjamessujen antiin, mutta varsinaisesti kohokohta oli lauantain dekkariteema ja parin ehdottomasti tämän hetken suosikkini tapaaminen ja heidän haastattelujensa kuuntelu.

Dekkarilauantaiaamun aloitti paneelikeskustelu mitä rikostekniikka antaa kirjallisuudelle? Keskustelijoina olivat kirjailijat Veli-Pekka Hänninen ja Tuomas Rimpiläinen, jotka käsittelevät todellisia rikoksia kirjoissaan, Christian Rönnbacka, joka oli poliisi, nykyisin vakuutusetsivä ja kirjailija, ja Jari Louhelainen, joka on DNA-tutkija ja Viiltäjä-Jackin tapauksen ratkoja. Paneeli alkoi 10.30 ja tulin junalta tuulispäänä, mutta ehdin löytää ruuhkassa oikean paikan ja istua alas vasta kun keskustelu oli melkein loppumassa. Siinä sitten pörräsin vähän aikaa lavan lähellä miettien miten saisin nimpparin Rönnbackalta "sähköiseen kirjaani", joka on kännykässä eikä siis ollenkaan paperiversiona. Samalla harmittelin, etten ollut ehtinyt kuulla mitään lempikirjailijani ajatuksia. Tosin pörrättyäni hetken ja kierrettyäni kuin kissa kuumaa puuroa kirjailijaa, luovutin - en keksinyt miten olisin päässyt juttusille luontevasti kun ei ollut tekosyytä pyytää allekirjoitustakaan, joten ajattelin poistua paikalta. Tulin harmitelleeksi asiaa naiselle, joka kokosi Rönnbackan kirjoja lavan reunalta talteen ja hän kertoi, että kirjailija kertoo vielä myöhemmin uudesta teoksestaan Akateemisen osastolla.

Kierrettyäni hetken muualla, kuuntelin Leena Lehtolaisen haastattelun. Olen löytänyt Maria Kallio-sarjan vasta vähän aikaa sitten, joten oli ihan kiva kuunnella Lehtolaista ja hänen ajatuksiaan poliisin työstä. Lehtolaisen haastattelun olen tosin kuunnellut kerran myös televisiosta, joten mitään ihan uutta ei tullut, mutta mukava haastattelu. Sitten olikin aika varata paikka hyvissä ajoin heti eka riviin ja odottaa koska Christian Rönnbackan haastattelu alkaa. Olin pitkästä aikaa ihan täpinöissäni ja kuuntelin korva tarkkaan, joka sanan uudesta Kylmä syli romaanista ja mitä Antin jatkon kanssa kirjailija aikoo tehdä... Minulla on juuri nyt meneillään Rönnbackan neljäs Antti Hautarinta dekkari ja jatkoa kovasti odotellaan. Haastattelun jälkeen pörräsin taas nimikirjoituspaikan vierellä ja mietin tekosyytä, millä pääsisin juttelemaan kirjailijan kanssa. Onneksi häntä haastatellut nainen oli sama, jolle olin kertonut sähköinen kirja/allekirjoitusongelmastani, joten hän ehdotti, että miksi en pyytäisi kirjailijaa kuvaan - se korvaisi allekirjoituksen! Rohkea ajatus, mutta erinomaisen hyvä! Hän toimi kuvaajana ja kirjailija poseerasi kanssani kuvassa. Siitä lähtikin sitten meillä mukava keskustelu käyntiin. Kerroin lukeneeni kaikki hänen kirjansa ja sitten keskustelimme hänen päähenkilöstään Antista - siitä mikä Antissa on samaa kuin kirjailijassa itsessään. Keskustelimme ainakin kymmenisen minuuttia - hieno homma! Tämä oli minulle messujen parasta antia ja jää mieleen pitkäksi aikaa!

Joskus 7 vuotta sitten ostin ensimmäisen Mari Jungstedtin pokkarin Bengtille lahjaksi ja hän piti siitä. Sen jälkeen ostin järjestyksessä aina sopiviin lahjanantotilaisuuksiin (synttäri, joulu, vuosipäivä, yms.) hänelle pokkareita ilmestymisjärjestyksessä. Välillä olin Akateemisen myyjien kimpussa selvittämässä milloin seuraava Jungstedt ilmestyy Ruotsissa eli milloin saadaan Suomeen ruotsinkielinen paperikopio. Jossain vaiheessa kiinnostuin ostamaan itsellenikin suomenkieliset versiot ja oli kiva yhdessä käydä läpi mitä Knutakselle kuului ja muille tutuille henkilöille. Noin 5 vuotta sitten olimme Gotlannissa pyöräilylomalla. Fillaroimme eri kirjojen tapahtumapaikoilla ja katselimme miltä Gotlannissa näyttää ja muistelimme kirjojen tapahtumia. Se oli aika huimaa!


Joten toinen kirjailija, jonka haastattelun halusin nähdä, oli Mari Jungstedt. Hän on eronnut ja tavannut uuden miehen - norjalaisen kirjailijan Ruben Eliassen, joka kanssa on nyt naimisissa. Pariskunta asuu osan ajastaan Kanarian saarilla ja he kirjoittavat yhdessä dekkarisarjaa, jonka päähenkilöt ovat ruotsalainen toimittajanainen ja norjalainen poliisi. Pariskunta tutkii rikoksia Kanarialla. Tummempi taivas, josta haastattelun aikana keskusteltiin, on heidän kolmas kirja tässä uudessa sarjassa.



Sitten muutama kuva Ruokamessuista. Tämän vuoden ruokaosuus oli minusta pieni pettymys. Paikalla olivat samat näytteilleasettajat kuin monena muunakin vuotena, uusia tulokkaita oli aika vähän. Muutenkin ruokaosuus oli aika vaisu, mutta joitain ilonpilkkuja löysin.

Ehkä messujen iloisimman purkin palkinto menee näille unkarilaisten etikkatuotteiden osastolle, joiden pikkelssipurkit olivat aivan hulvattomia. Ne saivat minut kaivamaan kännyn esille jo heti perjantaina.


Parmesaanijuustot olivat hyviä, oliivit näyttivät hyviltä, makkaroita löytyi vaikka minkälaisia, hunajaa kävin maistamassa ja kuuntelemassa miten eri hunajalaadut eroavat toisistaan. Forsmanilla oli iso teeosasto - ja löytyipä useita kahviosastoja - tosin en kahvia juo, joten menin ohi. Nämä kaikki olivat samoja, jotka ovat aina kaikilla messuilla ja tapahtumissa, joten niillä ei ollut minusta mitään uutuusarvoa - ihan kivoja joo - mutta kaipasin jotain uutta... Ja jotain uutta myös löysin.

Ensimmäistä kertaa minusta ruokamessuilla oli tarjolla erilaisia tryffeleitä. Oli tuoreita tryffeleitä, mustia, valkoisia ja hunaja tryffeleitä - niitä sai haistella ja ihan pikkuisen maistellakin. Tryffeleitä löytyi öljyissä ja säilykkeinä - mutta myös pakastekuivattuna rasiassa. Tryffeliä en ole vielä koskaan kokeillut ruuanlaitossa - on aika hintava herkku, mutta nyt ostin messuilta valkoista tryffeliä, joka oli viinirypäleensiemenöljyssä - sillä maustaa muutamat kasvis-, muna-, kala- tai kanaruuat. Valkoinen tryffeli on miedompaa kuin musta - itseasiassa mustan haju oli aika kuvottava - uh!


Yksi, mihin ihastuin aivan, oli erittäin vaalea ja makea hunajatryffeli - sitä ostin rasian pakastekuivattuna. Mitähän siitä tekisi jälkiruuaksi? Ajatuksia?


Toinen, mikä oli aivan uutta, oli villivihannesten osasto. Hortoilu on kesäisin suosittua ja siihen liittyviä kurssejakin on ollut muutamana kesänä myynnissä. Nyt messuille oli tullut tuoreet yrittäjät, joilla on ajatuksena järjestää kursseja, myydä itse kerättyjä ja valmistettuja säilykkeitä (mm. hilloja ja mehuja) sekä kuivattuja yrttejä, mm. nokkosjauhoa. Heillä oli mukava osasto. Maistoin aroniaa mehuna ja nokkosta pestona. Oikein hyviä.

Tänä vuonna Atria pääsi yllättämään. En ole liharuuan ystävä enkä koskaan syö leikkeleitä, joten kävelin perjantaina ihan reippaasti osaston ohi, koska ajattelin, ettei siellä ole mitään minulle. Mutta lauantaina Mikan vihjeen perusteella, menin katsomaan heidän osastoaan ja siellä oli tehty erilaisista leikkeleistä 4 täysin erilaista sormiruoka-annosta – todella innovatiivisesti. Otin pikku reseptivihkon mukaan ja seuraavissa glögijuhlissa testailla esim. pekonimoussea siihen kuuluvin lisäkkein…

Lisäksi piipahdin isolla makuetikkaosastolla maistamassa vaikka minkälaisia erilailla maustettuja etikoita ja balsamicoa. Tarttuipa siellä yksi vanilja-mangoetikka mukaankin. Sillä voi maustaa salaatin, kanan, kalan ja muita mietoja ruokia.

Tällaisia osastoja olisi hyvä kun olisi enemmän. Saisi tutustua johonkin uusiin tuuliin ja oppia jotain uutta.

Ja jotain täysin uutta tuli opittua myös viinimessuilla!

Torstaina oli ollut Fazerin lakritsin ja viinien maistatus. Äkkiseltään kuulostaa, ettei laku ja viini mitenkään voi sopia yhteen - ei edes samana päivänä, mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla! Kävin perjantaina fasun osastolla hakemassa maistit uusista lakritsoista ja jäin suustani kiinni yhden esittelijän kanssa, joka kertoi, että viiniosastolla on vielä tarjolla edellisen päivänä maistatettuja viini-laku-yhdistelmiä. Siispä ei muuta kuin kohti viinimessuja ja bongaamaan kaikki 4 yhdistelmää.

Kaliforniasta Gnarly Head Old Vine Zin 2013 ja Fazerin peruslaku - erinomaisen hyvä yhdistelmä. Viini itsessään on keskitäyteläinen, hilloinen, jossa on karpaloa ja kirsikkaa. Siihen kun pyörittelee suussa pehmeää lakua, niin nam! Hieno makunautinto!


Toisena kävin tutustumassa argentiinalaiseen Norton Sauvignon Blanc Cosecha Tardía 2013 makeaan valkoviiniin ja soft caramel lakuun. Fazerin uudessa pehmeässä lakussa on karamellin haju ja mieto toffeen maku. Savignon blanc ei todellakaan ole lempirypäleeni - kaukana siitä, mutta kun ensin mussutti lakun suussa pehmeäksi ja sitten kulautti viiniä suoraa lakumaun läpi, muuttui viini aivan muuksi kuin mitä pullossa lukee. Viinissä itsessään on persikan ja hunajan makuja - se on aika makea, sokeria 55 g/l. Normaalisti en näin makeaa valkkaria joisi kirveelläkään uhaten, mutta nyt voin hyvin kuvitella tarjoavani tätä viiniä yhdessä lakun kanssa seurustelun merkeissä tai jälkiruuaksi. Tämä oli yllättävin yhdistelmä juuri tuon rypäleen takia - ja sitä oli pakko käydä maistamassa vielä uudelleen lauantaina - ja kyllä, edelleen se oli ehkä messujen paras makuyhdistelmä - ainakin yllättävin!


Kolmas laku-viiniyhdistelmä oli Masi Campofiorin + salmiakinmakuinen Smooth Salmiak laku. Tämä oli ehkä etukäteen ajatellen sellainen varmempi yhdistelmä. Masi on tumma, luumuinen, mausteinen ja siinä vivahtaa lääkeyrtit - ehkä jopa lakritsinjuuren maku. Smooth Salmiak taas on yhdistelmä voimasta pehmeää lakua ja salmiakkisokeria. Yhdessä nämä kaksi voimakasta makua täydentävät toisiaan ja syntyy hyvä yhdistelmä. Tosin kumpikin yksinään on hienoja makuja, joten niiden yhdistelmä vaikka onkin hieno, ei yllätä samaan tapaan kuin esim. edellinen viini-lakuyhdistelmä.


Neljättä yhdistelmää en löytänyt osastoilta, mutta sen piti olla Madagascar Vanilla lakritsi ja Prosecco viini. Kiersin kyselemässä lähes kaikki osastot, jotka maistattivat Proseccoa, mutta kukaan ei tunnustanut tai tiennyt mitään lakun yhdistämisestä proseccoon. Päädyin siis maistelemaan pelkkää viiniä ilman lakua.

Proseccon maistelun ohessa tulin myös löytäneeksi ensi kesää varten oivan mökkiviinin - eikö ole ihana!


Loppuun vielä vuoden viiniksi 2015 valittu Durius Tempranillo: Syvän ruskehtavanpunainen, hieman kehittynyt täyteläinen viini, jonka runsaassa ja rehevässä tuoksussa on nahkaa, paahteisuutta ja kuivattua hedelmää. Moniulotteinen maku vastaa tuoksua. Erinomaisen hinta/laatusuhteen viini, jossa on pehmeät tanniinit ja pitkä jälkimaku.


Ja mitä olisivat viinit ilman ruokaa, joten tässä pari kuvaa mitä tuli nautittua viinien kanssa pikku hiukopalaksi.

Eckerö line maistatti pientä annosta, jossa esiteltiin laivojen seisovasta pöydästä muutama herkku: siianmäti leipä, sienisalaattia, poroa ruisnapissa ja jälkiruuaksi pehmeä pikku tyrnimarjakiisseli.


Espanjalaisten viinien kanssa kävi hyvin chorizon makkarat ja Manchego juusto ja pienet leipätikut.



Ja törmäsihän sitä messuilla tuttuihinkin: Rokkaava kokki Mika ja minä lepuuttamassa jalkoja.


Ensi vuonna uudestaan!

Loppuun vielä kiitokset:

Ailalle, Heleens Hobbies-blogin kokkaajalle, jonka arvonnassa voitin lipun perjantaille
sekä Mikalle Rokkaavalle kokille!
Kiitos!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Pähkinäinen banaanijuoma eli peanut butter banana smoothie

Kävin pitkästä aikaa aamusta salilla ja nyt on pieni nälkä, mutta janottaa myös eli miten olisi pirtelö? Ja ei mikä tahansa pirtelö vaan ihanan pähkinäinen pirtelö maapähkinävoista ja banaaneista. Terveellistä? Ainakin joskus olen lukenut, että banaani ja maapähkinävoi yhdessä tehostavat jotenkin toistensa hyviä ominaisuuksia, joten jenkkien tapa syödä banaani-maapähkinävoileipä ei ole ollenkaan niin hullu idea kuin miltä se kuulostaa! Itse asiassa se on oikein hyvää – olen kokeillut – nam!

Tämän pirtelön aineet ovat helpot ja valmista juomaa syntyy viidessä minuutissa. Jos haluat juoman kylmänä ja raikkaana – ja sinulla on aikaa – laita banaani vähäksi aikaa pakkaseen, jolloin juomasta tulee raikkaampi kuin pelkästään jääkaappikylmään maitoon tehtynä. Tai lisää pari jääpalaa smoothieen sekoitusvaiheessa, jolloin ne kylmentävät juomaa.

Pähkinäinen banaanijuoma, yhdelle

1 banaani

2,5 dl maitoa (tai soija-/mantelimaitoa tms.)

0,5-1 dl maapähkinävoita (peanut butter)

1 tl hunajaa (tai maun mukaan)

(pari jääpalaa)

Laita kaikki aineet blenderiin ja sekoita tasaiseksi juomaksi ja kaada lasiin.

Jos haluat kunnon pähkinämaun, laita maapähkinävoita desi suhteessa maitomäärään. Kokeile ja maista välillä, niin tiedät oman makusi mukaisen määrän. Sama koskee hunajan määrää – makeuta oman makusi mukaan.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Lehtipihvit uunijuuresten kanssa

Siitä onkin todella pitkä aika, kun viimeksi olen paistanut naudanlihasta lehtipihviä. Liha on viime vuosina ollut aika kallista eikä liharuuat muutenkaan ole meillä kovin suosittuja, joten pihvejä tulee tehtyä todella harvoin. Joskus tosin haluan huomioida Bengtiä ja paistaa hänelle jotain kivaa liharuokaa – ja pihvit ovat kyllä siihen hyvä keino!


Nyt syksyllä, kun juurekset ovat aivan tuoreita ja niitä löytyy kaupasta/torilta monta mielenkiintoista lajia, ne ovat hyvä lisuke pihvien kanssa. Uunijuurekset ovat myös minun lempilisuke – tai vaikka pelkästään syötynä kokonainen kasvisateria. Niitä voikin valmistaa vähän reilusti ja syödä seuraavana päivänä pikku lounaaksi.

Aloita ensin juuresten tekeminen, koska pihveihin menee vain hetki. Mutta ota tässä vaiheessa lehtipihvit huoneenlämpöön, koska niiden pitää olla huoneenlämmössä ainakin tunti ennen paistamista.


Uunijuurekset

4 porkkanaa (voi olla erivärisiä porkkanoita kuten keltaisia tai punaisia oranssien lisäksi)

3 kelta- tai punasipulia, jos ne ovat kesäsipulia, laita myös varret mukaan

1-2 palsternakkaa

4 punajuurta

pala mukulaselleriä

1 kyssäkaali

2 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

ripaus mustapippuria

1-2 tl timjamia

Kuumenna uuni 200-225-asteiseksi. Kuori porkkanat, sipulit, palsternakka, punajuuret, selleri ja kyssäkaali. Leikkaa kaikki juurekset lohkoiksi tai kookkaiksi paloiksi. Voitele uunivuoka öljyllä, laita kasvikset vuokaan, kääntele ja mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla.

Kypsennä noin 35 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä.



Lehtipihvit

naudanlihaa valmiiksi pihveiksi leikattuna
suolaa ja pippuria myllystä
voita ja öljyä paistamiseen
(maustevoinappi)

Lehtipihvien paistaminen

Nuiji lehtipihvit vähän ohuemmiksi lihanuijalla vaikka tuorekelmun tai voi-/leivinpaperin välissä. (paperi tosin rikkoontuu helposti).


Kuumenna (valurauta-)pannussa tilkka öljyä ja nokare voita. Kun öljyn pinta väreilee ja rasva hieman ruskistuu, on pannu tarpeeksi kuuma.


Laita pihvi pannulle. Käännä pihvi, kun lihan pintaan nousee lihasnestettä. Lehtipihvi kypsyy noin minuutissa/puoli.

Mausta kypsä pihvi suolalla ja pippurilla.

Tarjoile heti uunijuuresten ja maustevoinapin kanssa.