Vuodenvaihde mökillä

Marraskuussa kun kävimme mökillä, niin ostimme linnuille pari rasva-siemenpötköä sekä pari isoa talipalloa sekä pikku talipalloja telineessä. Emme ole ennen lintuja ruokkineet mökillä, koska emme ole siellä niin säännöllisesti, että voisimme tehdä sen kunnolla. Mutta ajattelimme kokeilla rasvapalloilla sinitiaisen talviruokintaa, koska niitä näytti jääneen talvehtimaan mökin lähiseudulle. Sinitiaiset ovat pesineet innokkaasti meidän pöntöissä, joten on ihan kiva ruokkia niitä, jotta ne ovat voimissaan keväällä tekemään taas uudelleen pesän vanhoihin pönttöihin, jotka syksyllä siivosimme.  Näillä eväillä siis kokeillaan ja katsotaan mitä linnut tykkäävät niistä.

Tulimme Tapanin jälkeen mökille ja ensimmäisenä tarkistin rasvatilanteen. Kaikki pikkurasvapallot oli syöty ja samoin isot siemen-rasvapötköt. Ne olivat revitty jopa niin, että verkot olivat katkenneet melkein kahtia. Tyhjät pussit roikkuivat puussa. Vain toiseen isoon rasvapalloon oli jäänyt syötävää… Ihmettelinkin mikä iso lintu – harakka tai varis varmaan – oli käynyt repimässä rasvapötköt.

Tai ehkä syyllinen oli tämä pikku velikulta, joka näköjään kanssa vierailee lintujen ruokintapaikalla. Johtuuko siitä, että emme ole aiemmin lintuja ruokkineet, mutta en kaikkien näiden vuosien aikana ole nähnyt oravaa kuin muutaman kerran. Kotona Espoossa meillä on vakituiseen 4 oravaa, jotka taistelevat lintulavan herruudesta, mutta täällä ei oravia ole paljon näkynyt. Olin aivan ilahtunut oravasta, oli sitten kuka tahansa syyllinen rasvapötköjen verkkojen repimiseen…

Myös närhi näytti vierailevan pihlajapuun alla. Se ei välittänyt rasvapötköistä, mutta se poimi pihlajan alla olevista puolukoista marjoja ja ehkä se myös poimi maasta pihlajanmarjoja ja söi niitä. Kovin varuillaan se tarkkaili ympäristöään ja kun marjat olivat syöty, se lehahti jonnekin metsään piiloon.

Uudet rasva-siemenpötköt houkuttelivat tänään paljon lintuja puuhun. Tänään oli pitkästä aikaa pakkaspäivä, yli 10 astetta pakkasta, joten pihlajassa kävi kuhina. Suuri määrä tali- ja sinitiaisia poimi rasvoista osansa, mutta kävipä pihlajassa kaksi oravaa taistelemassa uusista eväistä. Samoin vieraili kaksi harakkaa ja yksi mustarastas. Auringonnoususta aina pitkälle iltapäivään oli kiva katsella lintujen syöntiä.

Tämä taisi voittaa kaksintaistelun ja ajaa toisen oravan tiehensä. Ainakin se palasi takaa-ajon jälkeen ottamaan maistiaiset uudesta siemen-rasvapötköstä. Tässä kuitenkin tähyillään ympäristöä.

Joku säikytti oranvan ja sitten pinkaistaa piiloon...

Tässä juostaan lumi pöllyten rantaan ja metsään piiloon...

Heti joulun jälkeen oli aika kovat pakkaset, noin 10 astetta jopa päivällä. Lunta ei ollut kuin ehkä 10–15 senttiä. Pakkanen ja kirkas ilma sekä päivällä mukava auringonpaiste, joka vähän jopa lämmitti ilmaa. Tapanin jälkeen oli oikein mukavaa ja talvista keliä mökillä.

Sanotaan, että tulee kova talvi kun pihlajassa on paljon marjoja. Sanotaan myös, ettei pihlaja kahta huntua kanna eli marjoja ja lunta - eli pitäisi tulla vähäluminen talvi. Katsotaan nyt kumpaan on uskomista. Syksyllä pihlaja oli aivan täysi marjoja - vieläkin niiden jäänteitä on puussa lintujen ruokana. Edellisenä vuonna ei ollut paljon marjoja ollenkaan ja edellinen talvi oli todella vähäluminen. Tämä talvi on tähän asti ollut myös vähäluminen, marjoista huolimatta. Ehkä on hyvä että sanonta on kumpaankin suuntaan - aina on jompi kumpi sanonta oikeassa...

Välipäivien auringonpaistetta pakkaspäivänä.

Tässä vielä marraskuusta jäänyt viimeinen rasva sekä tyhjät pussit. Ei vielä oltu ehditty kauppoihin.

Jäällä uskalsi kävellä rauhassa, jää kantoi. Lunta oli noin 10 - 15 senttiä. Moottorikelkat ajelivat jäällä ja pientä latuakin oli jäälle tehty, koska metsässä ei ollut tarpeeksi lunta hiihtämiseen.

Saunan takana olivat ohuet koivut taipuneet kaikki järven suuntaan. Lumi painoi niitä ja ne näyttivät siltä, että ei paljon tarvita kun ne napsahtavat poikki pakkasessa.

Uudenvuoden aatto olikin sitten sateinen ja usvainen. Lämpöä oli +5 astetta ja tuuli ikävästi. Sade alkoi jo aaton aattona eli 30. päivänä. Kävimme illalla saunassa ja sade alkoi siinä illalla saunan aikana. Oli ikävä istua vilvoittelemassa ulkona, kun sade vihmoi katoksenkin alle. Uudenvuoden aatto ja uudenvuoden päivä olivat molemmat +5 asteisia ja vettä satoi lähes molemmat päivät yhtä soittoa. Olin ollut tiskaamatta kovalla pakkasella ja uuden vuoden päivänä sitten laitoin vesivadit ulos ja tiskasin ulkona, koska oli niin lämmintä. Sain loiskia rauhassa eikä tarvinnut varoa sisällä viemäreitä, koska ne olivat pakkasessa jäätyneet eikä viemäriä voi käyttää ennen kevättä. Marraskuussa oli vielä tarpeeksi lämmintä, jolloin tiskasin vielä sisällä ja käytin viemäriä.

Sade vei lumet melkein kokonaan. Järven jäällä oli vettä, johon sade ropisi ja ilma oli aika surkean näköinen. Uudenvuoden aaton vietimme ihanasti sisällä takkaa lämmittäen ja lämmintä glögiä juoden. Ei tehnyt mieli lähteä sateessa katsomaan rakettien paukuttelua - enkä usko, että paljon mitään näkikään. Menimme ajoissa nukkumaan, mutta puolenyön aikaan kuulin, kun jotkut kylällä ampuivat raketteja. Sitä ei tosin kestänyt kovin kauan - ei oikein ollut raketti-ilma.

Hiihtolatua ei oikein saa metsään, kun lunta ei ole metsässä juuri nimeksikään. Jäälläkin ollut lumi suli uudenvuoden sateissa, joten tällä hetkellä ei pääse hiihtämään lainkaan. Tänään on ensimmäinen pakkaspäivä (-10) sitten välipäivien. Uutta lunta ei tosin ehtinyt vielä tulemaan kuin sentin verran ja sekin tuli märkänä räntänä 3. päivänä. Eilen oli keli nollan tienoilla, mutta mitään ei satanut, joten viime yönä alkanut pakkanen jääti vain veden...

Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä. Katselin lintuja ja oravia ja nautin kauniista maisemasta ja auringonpaisteesta. Illalla kävimme vielä kaupungilla varta vasten ostamassa lisää talipallotelineitä sinitiaisille, jotta saamme enemmän palloja puuhun. Lähdemme huomenna taas etelään ja on kiva jättää riittävästi talipalloja, jotta meidän pikku tiput pärjäävät seuraavaan kertaan. Siemen-rasvapatukat menevät aika nopeasti – varsinkin kun orava on niistä erityisen kiinnostunut. Rasvassa olevat pähkinät ja auringonkukansiemenet kiinnostavat niitä, mutta kyllä rasvapallokin kelpaa. Pikku talipalloihin ne eivät pääse käsiksi, kun ne ovat telineessä. Siitä riittää pikkulinnuille syömistä, kunnes tulemme taas takaisin täyttämään ne. Ja onhan pihlajassa vielä vähän marjanloppuja.

Oli rauhallinen ja rentouttava välipäivien ja uudenvuoden loma. Huomenna on kiva palata taas etelään ja valmistautua hulinaan – jos mahtuu enää työvaatteisiinsa. On taas aika aloittaa arki ja lopettaa mussuttelu!

Heinäkuun helteitä ja muita kuulumisia

Hellettä on ollut nyt pari viikkoa putkeen. Taivas on ollut kohtalaisen pilvetön ja jo aamusta lämpömittari on kohonnut hellelukemiin. Ruokaa ei ole kovasti tehnyt mieli ja ainakaan kuumassa ja hikisessä keittiössä ei ole tehnyt mieli kauheasti seisoskella. Olen käyttänyt suurimman osan aikaa pihalla puuhailuun, auringon ottoon ja kesästä nauttimiseen. Saa sitten syksyn räntäkeleillä taas muistella kuinka kuumaa sitä kesällä olikin.

Tänään näkyi pilviä taivaalla ensimmäisen kerran moneen päivään – siis ainakin pariin viikkoon. Ja tänään on tuullut aika kovaa. Jos ukkosia on ollut, niin ne ovat kyllä meidät kiertäneet, vaikka aamusta näytti siltä, että jossain päin saattoi jyristä.

Olen muutamana yönä käynyt laiturin nokassa tähyilemässä josko iltaruskoa näkyisi, mutta vaikka vähän punerrusta on ollut, niin mitään kummoisiakaan ruskoja ei ole näkynyt. Olen päätellyt että liian kirkkaat yöt – siis pilvettömät – ovat syynä siihen, että iltaruskot ovat olleet aika laimeita. Superkuukin oli heinäkuun alussa, mutta juuri kyseisenä yönä oli taivaalla pilviä, joten jäi sekin ihme kuvaamatta. No, odotetaan elokuun kuutamoa, josko silloin tärppäisi.

Pihlaja on aivan täysi marjoja. Viime vuonna se ei tehnyt juuri yhtään marjaa ja tuli leuto talvi ja vähän lunta. Nyt se on aivan täysi marjoja – tuleeko ensi talvesta kova talvi ja paljon lunta?

Neljä sorsaa, emo ja kolme isoa poikasta, kulkee kerran päivässä mökin ohi ja ruokailee tuossa matalassa kohtaa. Se on pieni ilo, vaikka ihmettelen, missä kaikki telkät ovat? Epäonnistuivatko poikueet vai veikö hauet untuvikot. Pesintä ainakin suoritettiin asiaan kuuluvin menoin keväällä, mutta juhannuksen jälkeen on ollut telkkärintamalla hiljaista. Ei ole näkynyt montaa emoa, ja ei kyllä yhtään poikasta.


Alkukesästä istuttelin rahkapurkkeihin samettikukan siemeniä. Alun perin oli tarkoitus vain idättää purkeissa kukat ja istuttaa sitten maahan kun yöpakkaset ovat ohi. Viimetalvisen remontin aikana löysin vanhat tikkaat, jotka ovat niin huterat, että ei niitä enää tikkaina voi käyttää, mutta kukkatelineenä ne ovat aivan suloiset.

Rahkapikarit samettikukkineen ovat saaneet uuden elämän tikkailla. Kukkatikkaat koristavat ranta-aluetta ja tuovat sisutuksellisia elementtejä isolle terassille.

Keväällä sain mieheni hankkimaan meille isoja ”lavakauluksia” istutuslaatikoiksi. Lavakaulukset ovat sellaisia puureunuksia, jotka kiinnitetään tavaralavoihin. Ne näyttävät samanlaisilta kuin istutuslaatikot, vaikkakin käytettyinä niissä on vähän kolhuja ja erilaisia leimoja, niittejä ja muuta roinaa.

Siistin niitä vähän ja öljysin sekä sisältä että ulkoa, jotta puu säilyy. Sitten alkukesästä puuhastelimme meille kasvilaatikoita. Maa täällä mökillä on melko kuivaa, kivistä ja istutuspinta-alaa on vähän, jos ollenkaan. Laatikon avulla saan kohopenkin, johon istuttaa kasveja.

Laatikon pohjalle laitoimme juurimaton. Sitten tuli öljytty laatikko, jonka vuorasimme vahvalla, kosteutta kestävällä paperilla. Sitten multaa ja istutus voi alkaa.

Saunan taakse istutin perunoita. Niistä oli tarkoitus tulla juhannus- tai ainakin kesälomaperunoita. Toisin kävi. Nyt on heinäkuun loppu ja perunat alkoivat vasta kukkia pari päivää sitten. Saamme uusia perunoita vasta joskus huvilakauden päättäjäisiin. No, ensi vuonna täytyy uskaltaa istuttaa vielä aikaisemmin…

Yläpihalle laitettiin kaksi laatikkoa, toiseen tuli porkkanoita – ja pari ylijäänyttä perunaa, jotka olivat itäneet. Toisesta oli tarkoitus tulla salaattilaatikko. Istutin siihen lehtisalaattia, retiisejä, rucolaa ja pinaattia. Kaikki itivät hienosti ja olen koko kesän kastellut niitä. Tein uusintakylvönkin joskus heinäkuun alussa, mutta sitten kun retiisien lehdet olivat isoina ja rucola melkein syöntikokoista, iski tuho. Todennäköisesti kaaliperhoset kävivät munimassa ja pienet vihreät toukat söivät kaikki retiisien lehdet ja rucolat. Pinaatit ja lehtisalaatit eivät kelvanneet, mutta ne kärsivät muuten, niin että sato jäi aika heikoksi. Vähän harmittaa turha työ, mutta ensi kesäksi on harso jo ostettu – ei enää toukkien ruokkimista.

Neljäs laatikko on keittiön seinustalla ja siinä on yrttejä. Täytyy sanoa, että siitä laatikosta olen erittäin ylpeä. Yrtit ovat isoja ja voivat hyvin. Kastelen niitä joka päivä, sillä paikka on kuiva ja helteinen. Olen napsinut yrttejä ruokiin ja juomiin (minttu), mutta puskat ovat siltikin isot ja tykkäävät vain pikku napsimisesta. Ihana oma yrttipuutarha!

Helle jatkuu ja järven vedenpinta laskee. Eilen täytyi alentaa pumpun imuosaa, kun vesi on laskenut niin, että pumppu imi vain ilmaa. Vesi on lämmintä – kädenlämpöistä, kun sitä käy koukkimassa puutarhakannuun. Uida ei tänä vuonna voi ollenkaan. Vain kerran kävimme kokeilemassa saunan yhteydessä, mutta järvi on niin matalalla, ettei siinä pysty uimaan. Mutapohja ottaa vastaan alle puolessa metrissä, pohjassa on kaikenlaisia heiniä ja muita ikäviä kasveja, joten uiminen ei ole nautinto. Lisäksi vesi haisee voimakkaasti mudalta, kun pohja vähänkin pöllyää. Uida ei voi, mutta kyllä suomalainen rantamaisema silti on kaunis – ja kesä jatkuu vielä ainakin viikon!

Uskomaton syyspäivä ilman värejä

Vaikka eilen aamu valkeni pienessä pakkassäässä, kirkkaana ja aurinkoisena, niin ilta loppui pimeän mustaan ja sateiseen säähän. Sateen ropistessa käytiin nukkumaan, asteita oli n. +7.

Oli iso yllätys herätä aamulla ja huomata, että järveen oli yöllä tullut pieni jää... Miten yö olikaan taas kääntynyt pakkasen puolelle?

Outoa, mutta kivaa, koska päivästä tuli todella mielenkiintoisen värinen. Kyllä luit aivan oikein - värinen. Istuin ikkunan ääressä tekemässä töitä ja ihastelin koko päivän uskomatonta kirkkaan auringon, usvaisen järven, hieman harmaan sään, joka ei auringosta huolimatta muuttunut "värilliseksi". Oli kuin sää olisi ollut mustavalkoinen maalaus koko päivän - auringosta huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen.

Aamu oli usvainen ja taivas muuttui punertavasta auringonnoususta siniseen harmauteen. Sitten aurinko alkoi paistaa puidenlatvojen yläpuolella ja kaikki muuttuu mustavalkoiseksi!

Otin hienoja kuvia useampaan kertaan päivän aikana ja aina valo oli sama mustavalkoinen. En siis ole käsitellyt kuvia ja muuttanut niitä mustavalkoisiksi vaan valo oli tänään mahtava. 

Nyt taas sataa. Mielenkiinnolla odotan millaiseen aamuun huomenna herään...

Vähän ennen iltaa sää lämpeni ja pieni jääpeite järvellä lähti pikkuruisen tuulenvireen myötä liukumaan pois. Tämä "jäidenlähtö" kasasi pienet jäälautat mm. järvessä olevaa kiveä vasten.

Syyskuun yö

Keskiviikkona tulimme taas huvilalle – loppuviikosta tulee puhallusvillatoimitus, joten meidän piti olla paikalla ajoissa laittamaan suojat oviin ja ikkunoihin.

Ajoimme siis töiden jälkeen kohti Vaasaa. Auringon laskiessa lämpötila oli vielä 16 asteen paikkeilla ja pohjanmaan lakeuksilla nousi usvaa pelloille. Keltaiset sänkipellot, joilta vilja oli korjattu, näyttivät aavemaisilta usvan kietoessa ne paksuun vaippaan ja auringonvalon hiljaa hiipuessa syvään hämärään.

Tässä on kuva maisemasta jossain matkan varrella.

Kun tulimme huvilalle ja saimme auton purettua, oli vielä lämmintä ja pimeää. Menin alas rantaan katsomaan järvelle ja vaikka aurinkoa ei enää näkynyt, niin taivas punersi kohdassa missä aurinko oli laskenut pari tuntia aikaisemmin.

Otin tämän kuvan muistoksi yöstä, joka ajankohtaan nähdä oli niin lämmin ja kaunis vaikka syyskuu on jo pitkällä.

Elokuun pimenevät illat

Vaikka kesä alkaa olemaan loppupuolella, mikä on sääli, niin elokuun illat ovat aivan uskomattomia.

Eilen nappasin tämän kuvan. Vaikka kuu ei vielä ole täysi, niin se hohti kirkkaana puiden lomasta ja teki veteen mahtavan kuunsillan.

Iltaruskoa on ihana katsella, ja eikö sitä sanota, että "Iltarusko hyvä rusko, aamurusko päivän pasko" eli seuraavana päivänä pitäisi olla kaunista...

Ja näin elokuussa niitä iltaruskoja on ollut...

Ruskot ovat eri illoilta ja se mikä on mielenkiintoista on värien vaihtelu. Kohti laskevaa aurinkoa värit ovat aivan huimat...

Kun taas vastakkaisella puolella taivas on paljon haaleampi. Mutta kun aurinko laskee, alkaa usva nousta...

Joskus sateen jälkeen iltaruskoon voi yhdistyä myös sateenkaari...

ja kun taivas on pilvessä, on värit synkän siniset - illan sininen hetki?

"... nyt on elokuu ja minä olen viljaa..."

Kauniita elokuun öitä kaikille!