Syksyinen, värikäs butternut-kurpitsapizza

Syksy on ihanaa kurpitsan aikaa. Olen tehnyt erilaisia kurpitsaherkkuja, joita löytää, kun laittaa blogini oikean laidan hakukenttään sanan kurpitsa. Tässä yksi uusi resepti, jonka löysin Two Oceans -viinien kotisivuilta. Pizza hyödyntää kivasti kurpitsaa ja sinihomejuustoa, mutta siinä on myös makea elementti eli ananaskirsikka. Kevyt punaviini maistui oikein mukavalta tämän iltapalan kanssa. Pizza on kasvisruokaa, mutta sitä ei edes huomaa, kun makuja on niin paljon lautasella.
Bon appetit!

Butternut-kurpitsapizza

POHJA
2 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
n. 4 1⁄2 dl vehnäjauhoja
1⁄2 tl suolaa
1 tl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi. Lisää kuivahiiva pieneen määrään jauhoja. Sekoita kuivahiiva-jauhoseos, suola ja hunaja veteen. Alusta loput jauhot taikinaan vähitellen. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa.
Kohota taikina lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. (ps. tässä kohtaa kannattaa laittaa kurpitsa uuniin)

Kauli taikina leivinpaperin päällä uunipellin kokoiseksi levyksi. (Kostuta pöytäpintaa hieman, jotta leivinpaperi pysyy kaulittaessa paikallaan.)
Nosta pizzapohja pellille, ja anna kohota noin 10 minuuttia liinalla peitettynä.

TÄYTE

3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulikynttä, murskattuna
1⁄2 butternutkurpitsa
1 avokado
150 g sinihomejuustoa
(juustoraastetta, noin kourallinen)
tuoretta pinaattia
anananskirsikoita

Puolita butternut-kurpitsa, paahda se 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia ja leikkaa se tämän jälkeen kuutioiksi. Butternutkurpitsan voi vaihtoehtoisesti kuutioida ja keittää vedessä pehmeäksi.

Sekoita oliiviöljy ja valkosipuli.
Leikkaa avokado siivuiksi.

Levitä oliiviöljy-valkosipuliseos pizzapohjalle ja laita butternut kuutiot (ja juustoraaste tähän väliin, jos laitat sitä), pinaatti ja sinihomejuusto päälle.

Paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.
Koristele tuoreilla pinaatinlehdillä, avokadosiivuilla ja ananaskirsikoilla. Valuta oliiviöljyä päälle.

Pizza paistuu myös grillissä öljyllä voidellun folion päällä, jolloin pohjaa paistetaan ensin 2-3 minuuttia molemmin puolin, minkä jälkeen lisätään vasta täytteet.

Resepti: Louise Mérus/Two Oceans (vähän muokattu)

Sunnuntain luontoretki

Viikonloppu meni ilman suurempia kokkailuja, mutta sen sijaan nautimme luonnosta oikein kunnon annoksen. Lauantaina oli tehotyöpäivä mökkipihan lopullisessa talvikuntoon laitossa - puolessa päivässä oli lehdet haravoitu, tavarat kannettu talvisuojaa, puulaatat poistettu pihasta ja katsottu muutenkin, että nyt saa lumi tulla. Ensi kerralla voi vaikka lunta jo ollakin, kun pohjoiseen suuntaamme. Lauantai-iltana sitten istuttiin taas 5 tuntia autossa ja matkattiin etelään.

Sunnuntaina oli aikainen herätys, kun lähdimme tuttavien kanssa oikein porukalla Luontoon! Eli lähdimme vaeltamaan Nuuksioon muutamaksi tunniksi kera reppujen, joissa oli kaikkea erämaassa välttämätöntä kuten eväitä, juomaa ja hm... vähän lämmikettä!

Yöllä oli ollut täysikuu ja pakkasta - aamullakin oli vielä 5-6 astetta miinuksella, mutta kun aurinko nousi tarpeeksi ylös ja rupesi lämmittämään, niin päivästä tuli todella komea!

Seuraavassa kuvia pakkasenpuremasta luonnosta ja vähän eväiden hehkutusta, sillä mitä olisi retki luonnossa ilman mahtavia eväitä! Ja mahtavaksi eväät tekee pieni nälkä, joka hiipuu kimppuun kun on taivaltanut jonkin aikaa ja polttoainevarastot on vähissä. Tai sitten ruoka vaan maistuu niin paljon paremmalta ulkona.

Kävelimme Haukkalampi-reitin - en tiedä mikä lampi tämä oli, mutta maisemat olivat kauniin tyynet ja aurinkoiset.

Makkaranpaistopaikalla oli mahtavan kallioiset näkymät.

Järvi tai lampi näytti todella syvältä - hieno uintipaikka kesällä.

Huurteinen sammal loistaa kallioiden päällä auringonvalossa.

Muutama sieni vielä näkyi, vaikka yöpakkaset ovat varmaan suurimman osan vieneetkin.

Seurasimme puronvartta alas lammelle - vesi solisi mukavasti pitkin matkaa.

Isot kivenlohkareet, sammal, veden solina - kaunista!

Aurinko heitti puiden lomasta kirkkaita valojuovia huurteiseen maahan saaden puunrungot ja sammaleet kimaltamaan.

Ja paistoi se aurinko risukasaankin.

Luonnon omaa taidetta - jäätynyt lumpeenlehti.

Pikku saareke jäätyneellä lammella.

Lumpeet tekevät pieniä tähtiä jäähän.

Auringonsilta pitkin jäätynyttä lampea.

Eväsleipä ja kuumaa teetä. Penkit ja pöydät olivat sulaneet kuurasta, mutta olivat märkiä. Kevyt istuinalusta olisi ollut hyvä veto!

Makkaroita tulella

Makkarat jaettiin tasan ja dipattiin sinappiin. Leipäjuustoa kyytipojaksi.

Kanafajitas kulki repussa tullen mennen - liikaa ruokaa. Mutta maistui tosi hyvältä kuuman suihkun jälkeen pieneksi iltapalaksi.

Pienet termarit - kummallekin omat teet - ja teen kanssa maistui maustekakku. Nam - jälkiruokaa!

Kaunis ruskasunnuntai

Lokakuun sunnuntai – aivan mahtava ilma – aurinkoista ja lämmintä!

Kaksi päivää ja yötä oli tuullut todella lujaa. Kattopellit ovat kolisseet ja perjantaiyönä havahduin kovaan räminään. Koska oli pimeää ja tuulista en jaksanut nousta katsomaan mikä ihme meni rikki moisella kolinalla, mutta aamulla kun heräsin, niin heti ulos asuttuani katselin varovaisesti ympärilleni. Missään ei näkynyt kattopellinpaloja tai muita epämääräisiä tavaroita hujan hajan. Kävin aamiaisella keittiössä ja kun marssin takaisin makuukammariin, ihmettelin mitä varten puutarhakalusteemme eli muovituoli oli keskellä pihaa: aivan pystyssä ja sievästi, mutta ihan väärässä paikassa! Eikö sen olisi kuulunut olla katoksen alla missä muutkin kesäkalusteet ovat talvisuojassa? Tuuli oli ilmeisesti tarttunut tuoliin ja lennättänyt se kolinalla alas katoksesta, ympäri ympäri portaita ja keskelle pihaa – pystyyn!

Sunnuntai-aamuna heräsin tavallista aikaisemmin – taas linnun huutoon. Tällä kertaa kyseessä ei ollut joutsen vaan urossorsa. Siellä ”repe” istui naapurirannassa kivellä ja huusi välillä kutsuen, mutta ilmeisesti kutsumista oli tehty jo niin kauan, että välillä ääni särähti ja kuulosti kuin lintu olisi itkenyt ja ääni sortuisi tunteen painosta. Aivan tuli tippa linssiin itsellekin ja toivoin että ketä tahansa Repe huutelee, niin huutoon vastataan. Sääliksi kävi yksinäistä lintuparkaa!

Iltapäivällä kesken pihapuuhien sitten tapahtui iloinen asia: Repe ja naarassorsa uiskentelivat ohitse järven poukamaa kohti. Repe äänteli vaimolle/tyttöystävälle ja piti aktiivisesti huolen, että pari pysytteli yhdessä. Kaivattu puoliso oli löytynyt! Ihanaa!

Ruska on aivan mahtava. Pihan komein puu on tällä hetkellä iso vaahtera, joka normaalisti jököttää keskellä pihaa ja tuuheana puuna pimentää aikamoisesti näkymiä ja jonka mieheni on usein uhannut sahata pienemmäksi. Mutta näin syksyllä se on upea! Ja upea oli päiväkin: kirkkaan sininen taivas, keltaiset koivut ja punainen vaahtera. Hienoa!

En muista koskaan aikaisemmin, että tähän aikaan olisi ollut näin lämmintä. Yleensä kun olemme lokakuussa laittamassa huvilaa talviteloille, niin sataa vihmoo, pitää laittaa kumisaappaat jalkoihin ja sadetakin päälle. Myös monena syksynä olen pessyt kesäkukkien laatikoita ja ruukkuja kumihanskat kädessä, kylmissä vesissä ja nenä vuotaen. Nyt pesin kaikki purnukat noin +12 asteen lämmössä, auringonpaisteessa ja yhtään ei palellut – päinvastoin. Tuli kuuma ja otin fleecen pois ja touhusin t-paidassa.

Syyspuuhiin liittyy myös pupuverkkojen asennus. Pienet omenapuumme, jotka urheasti tekivät tänä syksynä ennätyssadon, saivat suojat ympärilleen, että säästyvät pupujen hampailta ja voivat ensi vuonna taas ilahduttaa ihanilla ompuilla. Niitä onkin liian usein syöty aivan lumen tasalle eli noin puolet koko puista on kalvettu ja rikottu, joten puut ovat enemmän pensaita kuin puita. Nyt meillä on isot ja paksut verkot, joten jänikset saavat etsiä ruokansa jostain muualta.











Viimeinen ruusu vielä taistelee syksyä vastaan ja kukkiin niin komeasti. Nappasin siitä kuvan. Se tuskin enää on näin kauniina parin viikon päästä kun menemme seuraavan kerran huvilalle.

Järvi oli aivan tyyni sunnuntaina. Vesi on laskenut kovin alas – koko kesä on ollut kuivaa ja sama kuivuus on jatkunut syksyllä. Pohjaan näkee tosi hyvin ja se on alkanut kasvaa jotain sammaleen näköistä kasvustoa. No, ainakin hauenpoikaset viihtyvät. Näin muutaman hauenpoikasen makaavan aivan liikkumatta matalassa vedessä, heinikon seassa. Mitä mahtoivat vaania? Ainakin jotain pikku ahvenia näkyi, mutta vähän liian suuria hauen saaliiksi.

Lopuksi muutamia ruskakuvia: punaisia pensasmustikan lehtiä ja keltaisia rantakuvia.

Syyskuun yö

Keskiviikkona tulimme taas huvilalle – loppuviikosta tulee puhallusvillatoimitus, joten meidän piti olla paikalla ajoissa laittamaan suojat oviin ja ikkunoihin.

Ajoimme siis töiden jälkeen kohti Vaasaa. Auringon laskiessa lämpötila oli vielä 16 asteen paikkeilla ja pohjanmaan lakeuksilla nousi usvaa pelloille. Keltaiset sänkipellot, joilta vilja oli korjattu, näyttivät aavemaisilta usvan kietoessa ne paksuun vaippaan ja auringonvalon hiljaa hiipuessa syvään hämärään.

Tässä on kuva maisemasta jossain matkan varrella.

Kun tulimme huvilalle ja saimme auton purettua, oli vielä lämmintä ja pimeää. Menin alas rantaan katsomaan järvelle ja vaikka aurinkoa ei enää näkynyt, niin taivas punersi kohdassa missä aurinko oli laskenut pari tuntia aikaisemmin.

Otin tämän kuvan muistoksi yöstä, joka ajankohtaan nähdä oli niin lämmin ja kaunis vaikka syyskuu on jo pitkällä.