Vähäsokerinen omenahillo uunissa

Nyt kun omenasato taas oli runsas ja omenia on tullut tehtyä perinteiseksi hilloksi esim. aronian kanssa ja muutama purkki omenia on kuivattuna odottamassa herkuttelua, niin loput omenat ajattelin tehdä tällä helpolla reseptillä hilloksi, jossa ei ole paljon sokeria. Suurin vaiva on siemenkotien poistaminen ja omenien pilkkominen, mutta sen jälkeen uuni hoitaa loput. Tein jo yhden satsin paahtunutta ja sakeaa hilloa, jota voi laittaa puuron päälle, paahtoleivälle tai herkutella vaikka jälkiruoksi vaniljavaahdon tai jäätelön kanssa.

Uunihillo on sakeaa ja siinä on omenalohkot vielä näkyvissä. Jos haluat sileää hilloa, joudut survomaan sauvasekoittimella kuoret silpuksi, mutta tällaisena paksuna hillo on hyvä jälkiruoka vain pikkulisäkkeillä. 

Reseptissä on vaniljatanko, mutta jos vaniljatangon vaihtaa esim. kanelitankoon tai pariin-kolmeen tähtianikseen, niin saat erimakuisia hilloja.

Vähäsokerinen omenahillo uunissa

1,2 kg omenoita (hapokas lajike)

1 dl hillosokeria

1/4 dl limettimehua

1 dl vettä

1 kpl vaniljatanko

Ohjeella valmistat 8 dl valmista hilloa.

Lohko omenat ja poista siemenkodat. Nosta lohkot kannelliseen uunivuokaan. Lisää sokeri, mehu ja vesi. Leikkaa vaniljatanko pitkittäin kahteen osaan ja nosta omenoiden joukkoon.

Nosta vuoka 200-asteiseen uuniin. Sekoita lohkoja puolen tunnin kuluttua ja anna hillon hautua uunissa kannella peitettynä vielä 2 tuntia. Voit sekoitella seosta muutaman kerran hautumisen aikana.

Poista vaniljatanko ja purkita hilloke kuumana pestyihin, kuumennettuihin purkkeihin. Sulje ja anna jäähtyä huoneenlämmössä ennen nostamista viileään.

Maku.fi resepti.

Vähällä huomiolle jäänyt marja-aronia - vaihtelua hilloihin

Monet eivät edes tiedä, että marja-aroniasta saa hyvää hilloa, varsinkin jos sitä sekoittaa jonkun muun marjan mukaan – tai tekee omena-marja-aroniahilloa – Nam! Hyvää paahtoleivällä, puuron päällä, maustaa jogurtin ja mihin sitä nyt hilloa voikaan laittaa.

Julkaisen linkin ohjeeseen, jonka tein 2014 blogiin, mutta jonka avulla on tehty tämänkin vuoden hillot. Tänä vuonna maustoin omana-marja-aroniahillon 2 tl vaniljajauhetta. Ei siis vaniljasokeria vaan jauhettua vaniljaa. Tuli varsin maukas hillo. Vanilja kannattaa lisätä hilloon vasta viimeisenä eli ennen purkittamista.

Ja täytyi sitä kokeilla myös muita eksoottisia makuja, joten maustoin yhden satsin murskatuilla vihreillä kardemummansiemenillä. Niitä laitoin noin 10 siementä suhteessa 6 dl marjoja ja 2,5 litraa omenanlohkoja. Kardemummat saivat kiehua soseessa yhtä kauan kuin marjatkin. Siinä kardemumma maistuu miedosti, mutta ei ole mikään päälle käyvä maku. Runsaamminkin olisi voinut laittaa. Mutta ehkä ensi kerralla. Tällä kertaa kaikki marja-aroniat on nyt purkitettu, seuraavana lähtee omenasoseet työn alle.

Mutta ohje hilloon löytyy tästä linkistä.

Onnistuneita hillotalkoita!

Marjamehu kattilassa sekä valutetuista marjoista hilloa

Mökillä ei ole Mehumaijaa, mutta iso kattila on ja siinä on hyvä tehdä marjamehua. Meillä on mökillä vain punaisia viinimarjoja, mutta naapuri antoi yhden oman mustaviinimarjapuskansa meille tyhjennettäväksi, joten sain juuri tämän reseptin verran marjoja - noin 3 litraa.

Perkasin viinimarjat ja laitoin ne kattilaan. Ajatus oli, että keittäisin marjoista vain osan mehua ja sitten soseuttaisin loppumarjat hilloksi. Joten vaikka ohjeessa sanotaan, että marjoja keitetään, kunnes ne ovat vaalenneet niin minä keitin marjoja vähemmän aikaa. Valutin myös mehun tiheässä siivilässä ja kun enin osa mehusta oli valunut, kippasin marjat kattilaan - tarkistin marjojen painon ja lisäsin hillosokeria, jotta siitä syntyi hillo. Survoin hilloa myös vähän sauvasekoittimella, jotta hillosta tuli sileämpää. Jos tykkää että hillossa on sattumia, niin silloin on hyvä jättää marjat kokonaisimmiksi.


Marjamehu jos käytössä vaaka
1.5 kg marjoja
6-8 dl vettä
500 g sokeria (300 g / mehulitra)

Marjamehu litran mitalla tehtynä
3 l marjoja
2-3 dl / marjalitra
6 dl sokeri (3,5 dl / mehulitra)

Kuumenna vesi isossa teräs- tai emalikattilassa. Varaa kovakuorisille marjoille, kuten herukoille, karviaisille tai puolukoille enemmän vettä kuin mansikoille, vadelmille tai mustikoille. Lisää marjat kiehuvaan veteen, pehmeät marjat sellaisinaan ja kovat hieman survottuina. Keitä marjoja välillä kattilan reunaan painellen 10-15 minuuttia, kunnes marjat ovat vaalenneet.

Pingota langalla sitoen puhdas sideharso sangon, kulhon tai kattilan päälle ja kaada marjamassa mehuineen siivilävaatteeseen. Älä painele marjoja siivilöinnin aikana, ettei mehusta tule sameaa ja sakkaista. Jos sinulla on tiheä siivilä, niin onnistuu myös sillä siivilöinti.

Kuumenna valunut mehu, kuori vaahto pinnalta ja lisää sokeri. Pullota puhtaisiin, kuumennettuihin pulloihin piripintaan ja peitä pullot kumitulpilla.

Marjamassan voi soseuttaa ja keittää soseeksi.

Ohjeella valmistat noin 1 l mehua / marjakilo.

Marjasoseesta hilloa
1 kg valutettuja marjoja (2 litraa)
500 g Hillosokeria
0,5 dl vettä

Kuumenna vesi ja marjat kattilassa. Sekoita hillosokeri höyryävään seokseen, kuumenna kiehuvaksi ja keitä kevyesti poreillen 10 minuuttia. Sekoita välillä. Kuori vaahto.

Anna hillon jäähtyä noin puoli tuntia, kunnes marjat eivät enää nouse pintaan. Sekoita pari kertaa jäähtymisen aikana.

Kaada hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, sulje huolellisesti. Hillo hyytyy lopullisesti noin vuorokaudessa. Säilytä mieluiten viileässä.

Jos haluat kiinteämpää hilloa, käytä Dansukker Hillo-marmeladisokeria. Muuten toimitaan samoin kuin hillosokerin kanssa.

Ohje kuinka mehu keitettään kattilassa löytyy sekä Kotilieden lehdestä että Marttojen sivuilta.

Mustikoita, mustikoita… hilloa, piirakkaa, pannaria…

Tänä vuonna mustikoita tuli todella paljon. En ole koskaan nähnyt meidän mökin pihassa näin paljon mustikoita! Ja missä oli kaikki rastaat? Yleensä siinä vaiheessa, kun mustikat alkavat tummua, niin pihaan alkaa ilmestyä tummia, sinertäviä kakkatahroja joka paikkaan, kiville, terassille, laiturille, ym. Tänä vuonna ei yhtään sinistä mustikkakakkaa koko pihassa! Ja sama koskee viinimarjoja. Joka kesä on saanut laittaa rastaiden takia verkkoja viinimarjapuskiin, että edes jotain sadosta jää itsellekin syötäväksi ja silti rastaat verottavat puskista ainakin alaosat mitkä jäävät verkolta auki tai sitten ne istuvat ja nokkivat verkon läpi kaikki yläoksat puhtaiksi. Tänä vuonna ei rastaan rastasta – ei tarvinnut laittaa verkkoja vaan saatiin itse poimia ja syödä oma sato! Miten hienoa! Ja kyse ei ollut siitä, etteikö rastaita ollut alkukesästä – niitä oli ja paljon ja ne pesivät korkeissa koivuissa ihan pihapiirissä, mutta sitten heinäkuun alussa - viuh – ja rastaita ei enää näkynyt. Missä mahtoivat olla? Oliko muilla samoja kokemuksia marjoista ja rastaista tänä vuonna?

Mutta palataanpa sitten mustikoihin. Niitä tuli paljon ja isoja ja kaikki ihan omassa pihassa, ei tarvinnut mennä edes metsään. Poimin talon nurkalta yhdestä ainoasta puskasta litran mustikoita ihan vain istumalla vieressä ja käymällä koko puskan läpi – marjoja oli todella ihan puskan alimmilla pikkuisilla oksilla, joita täytyi etsiä ruohon seasta. Hienoa – siitä valmistettiin kesän ensimmäinen mustikkapiirakka Mamman marjapiirakan ohjeella. Nam!

Ja lisää mustikoita poimin koko loppuheinäkuun ja tein mm. pannaria, jonka maustoin aidolla vaniljalla.

Sangollinen mustikkaa otettiin mukaan etelään ja keittelin siitä mustikkahilloa ihan vain Dansukkerin hillo-/marmeladisokerin ohjeella. Hyvää hilloa tuli – sitä on syöty jo aamupuuron päällä, paahtoleivällä ja eilen illalla peruspannarin päällä. Nami, nami – eiköhän tässä jo ole jotain ideoita mitä mustikasta voisi tehdä.

Ensimmäisen mustikkapiirakan päälle laitoin kesän viimeisiä mansikoitakin

Mamman marjapiiras

100 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

1 muna

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte

4-5 dl mustikoita, punaisia viinimarjoja tai muita marjoja

1 prk (200 g) kermaviiliä

1 muna

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Aloita marjapiiraan valmistaminen vaahdottamalla voi ja sokeri. Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos.

Levitä taikina voidellun, halkaisijaltaan 24 cm piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Levitä marjat pohjalle.

Yhdistä muut täytteen aineet. Kaada marjojen päälle.

Paista marjapiirasta uunin alaosassa 200 asteessa n. 30 min.

Vaniljainen  mustikkapannari

taikina:

7 dl punaista maitoa

3-4 isoa munaa

1 tl suolaa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurajauhoja (tai muuta viljaa, kuten ohraa)

1 tl aitoa vaniljaa (jauheena, tiivisteenä tai vaniljamyllystä jauhettuna)

pannulle:

5 dl mustikoita
0,5 dl sokeria

Sekoita taikina ja anna sen turvota 30 minuuttia. Laita mustikat ja sokeri leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Kaada taikina päälle ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Kuvassa tarjoilin pannukakun Sitruunamehun kanssa. Pallo jäätelöä sopii annokseen myös, jos pakastimessa sattuu olemaan vaniljajäätelöä.

Mustikkahillo

1 kg perattuja tuoreita mustikoita

330 g Dansukkerin hillo-/marmeladisokeria

Keitä hillo pakkauksen ohjeen mukaan.

Hillo maistuu niin aamupuuron, paahtoleivän kuin peruspannarin kanssa.

Hillo-/marmeladisokerilla hillosta tulee sakeaa eikä liian makeaa, koska marjat ovat muutenkin makeita. Ohje onnistuu myös pakastemustikoista. Silloin kannattaa sulattaa mustikoita hetki ennen hillon keittämistä.

Mustikkahilloa pannarilla

Mukavia mustikkahetkiä!

Minttu-raparperihillo/-marmeladi

Jos raparperin varsia vielä löytyy niin kannattaa kokeilla myös vähän erikoisempaa yhdistelmää – raparperia ja minttua. Jos tuoretta minttua sekoittaa mansikkahilloon, siitä tulee maukas yhdistelmä, mutta harvemmin tulee mieleen laittaa minttua happameen raparperihilloon. Mutta minttu antaa kivan säväyksen ja mintulla maustettu raparperihillo/-marmeladi sopii hyvin esim. paistetun halloumijuuston kaveriksi ja grilliruuan pariksi. Kun teet hillon marmeladisokerilla, niin se ei ole liian makeaa.

Minttu-raparperihillo/-marmeladi

1 kg tuoretta raparperia

0,5 dl vettä

1 kanelitanko

1 pkt. hillo-marmeladisokeria

1 kourallinen tuoretta minttua silputtuna

Kuori ja leikkaa raparperinvarret noin 1 sentin paloiksi kasariin. Lisää vesi ja kuumenna höyryäväksi. Lisää kanelitanko sekaan.

Sekoita joukkoon hillo-marmeladisokeri ja keitä 10-15 minuuttia, kunnes raparperi on melkein soseutunut. Ota levyltä ja mausta silputulla mintulla. Anna hillokkeen jäähtyä hetken aikaa. Tölkitä lämpimänä puhtaisiin purkkeihin.

Tarjoa esimerkiksi grillatun halloumin ja mansikoiden kanssa.

Lakritsilla maustettu mansikkahillo tai -marmeladi

Viime kesänä Dansukker järjesti kilpailun, missä piti tuunata mansikkahillo. Minäkin kehittelin hillon ja kuvailin sen, mutta en muistanut lähettää sitä tarpeeksi ajoissa, joten luomukseni jäi osallistumatta kilpailuun. Siitä huolimatta tuli kokeiltua hyvää yhdistelmää – lakritsijuurta ja mansikoita, joista syntyi todella kiva laku-mansikkahillo. Sitä oli mukava levittää paahtoleivälle tai panna aamupuuron päälle. Koska myös blogiin jäi laittamatta resepti, niin korjaan nyt asian ja pistän reseptin muistiin. Kannattaa kokeilla – ja maustaa oman lakumakusi mukaan.

Laku-Mansikkahillo (sokerisempi, juoksevampi hillo)

2 kg perattuja mansikoita

1 kg hillosokeria

noin 10 tl lakritsijauhetta

(½ dl vettä)

Peratut marjat isoon kattilaan yhdessä lakritsijauhon kanssa ja kuumennetaan pienen vesitilkan kera, kunnes vesi höyrystyy (vesitilkkaa ei tarvita, jos marjat ovat pehmeitä ja mehustuvat itsestään). Sekoitetaan hillosokeri pienissä erissä mukaan ja annetaan sen sulaan. Kun hillo lähtee taas kiehumaan, keitetään hiljalleen noin 10-15 minuuttia. Annetaan jäähtyä puoli tuntia.

Tölkitetään puhtaisiin purnukoihin.

Laku-Mansikkamarmeladi (vähemmän sokeria, kiinteä, marmeladimainen hillo)

1 kg perattuja mansikoita

1 pkt hillo-marmeladisokeria (330 g)

noin 5 tl lakritsijauhetta

(½ dl vettä)

Peratut marjat kattilaan yhdessä lakritsijauhon kanssa ja kuumennetaan pienen vesitilkan kera, kunnes vesi höyrystyy (vesitilkkaa ei tarvita, jos marjat ovat pehmeitä ja mehustuvat itsestään). Sekoitetaan hillo-marmeladisokeri pienissä erissä mukaan ja annetaan sen sulaan. Kun hillo lähtee taas kiehumaan, keitetään hiljalleen noin 10-15 minuuttia. Annetaan jäähtyä puoli tuntia.

Tölkitetään puhtaisiin purnukoihin.

Tärkein vaihe tässä on antaa hillon keittämisen jälkeen levätä ainakin puolisen tuntia. Näin marjat sekoittuvat hilloon eivätkä nouse hillon päälle. Kun hillo jäähtyy purnukoihin, ovat marjat mukavasti sekaisin.

Vinkki: lakritsijauho kannattaa laittaa mukaan jo heti alussa tai se ei enää sekoitu kunnolla, jos olet lisännyt sokerin. Toinen vaihtoehto on lisätä lakujauho sokerin sekaan ja lisätä ne yhdessä. Kokeilemalla löydät oman makusi mukaisesti mansikan ja lakun tasapainon – älä laita liikaa ensimmäisellä kerralla, koska laku ei saa dominoida mansikan makua.

Omenoiden säilöminen talveksi – kuivattaminen

Meidän pienet omenapensaat (pupun järsimät entiset omanpuut) tekivät tänä vuonna erityisen runsaan omenasadon ja omenat olivat kauniin puhtaita, ilman mitään virheitä. Aivan ihana oli kerätä viime sunnuntaina satoa mukaan mökiltä ja herkutella omenapannarilla ja omana-kaurapaistoksella. Olemme myös kuivanneet omenoita talven varalle, sillä pakastin on täysi eikä sinne mahdu lohkon lohkoa – eikä hillojakaan voi tehdä kuin rajallisen määrän – ei ole syöjiä niille. Mutta kuivatut omenat mahtuvat pienempään tilaan, säilyvät huoneenlämmössä ja ovat mukavia naposteluvälipaloja tai kiva ripotella ruokiin, kuten aamupuuroon.

Omenaohjeita: omena-jogurttipannari, omenapannari, omena-kinuskipannari.

Bengt on innostunut laittamaan aamuisin kaurapuuroonsa kourallisen omenarenkaita ja tykkää niistä kovasti, vaikka ennen ei syönyt omenaa ollenkaan.

Jos omenan kuivaus ei ole sinulle tuttua puuhaa etkä omista kuivuri niin tässä pieni ohje, jolla olen itse kuivannut omenat.

Saunakuivaus

omenoita

veitsi ja leikkuulauta, omanpora

(sitruuna)

Huuhtele omenat, älä kuori, jos kyseessä omia tai kotimaisia omenoita. Tuontiomenat voi kuoria, jotta säilöntäaineet lähtevät.

Paina omanporalla kanta ja siemenkota pois. Leikkaa omena ohuiksi siivuiksi ja lado ne esim. uunipellillä olevan leivinpaperin päälle.

Jos haluat, voit laittaa omenaviipaleille hieman sitruunamehua, jotta viipaleet pysyvät vaaleampina. Ei ole pakko, ilmankin voi kuivata, mutta tekee paremman ulkonäön.

Vie pelti saunaa, jossa on kuivaa ja lämmintä. Voit vaikka alkuun laittaa saunan lämpiämään, mutta älä nosta lämpöä yli 50 asteen. Jätä omenat lämpimään saunaan ja käy kääntelemässä niitä aamuin, illoin. Omenat kuivuvat saunassa 2-4 päivässä, jos sauna on lämmin ja kuiva. Tuuleta saunaa tarvittaessa, jotta se ei ole kostea, mutta kun lämmität saunaa älä nosta lämpöä yli 50 asteen tai omenat pilaantuvat.

Kuivaus kiertoilma uunissa

Tee samoin kuin edellä eli leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi ja levitä leivinpaperoidulle pellille. Laita pelti kiertoilmauuniin ja lämmitä uuni max 50 asteeseen ja laita kiertopuhallus päälle. Pidä peltiä/paria peltiä uunissa yön yli. Tarvittaessa laita uuninluukku pikkuriikkisen raolleen, jotta kosteus haihtuu. Laita vaikka jotain ohutta uuniluukun väliin.

Sekoita välillä ja tarkista kuivuusaste. Omenat saavat kuivua rapeiksi, mutta ei liian kuiviksi. Jos ne ovat kostean nihkeitä, niin ne ovat vaarassa homehtua säilytyksen aikana. Eli tarkista että ne ovat rapsakoita, mutta eivät kovia.

Kuivaus tavallisessa uunissa

Toimi kuten kiertoilmauunin ohjeessa mutta varo nostamasta lämpöä yli 50 asteen. Voi olla useimmissa uuneissa haastavaa. Jätä luukku raolleen, jotta kosteus haihtuu uunista. Kuivaus voi kestää enemmän aikaa kuin kiertoilmauunissa. Tavallinen uuni ei ole ihan niin kätevä kuin kiertoilmauuni, jossa ilman saa vaihtumaan helpommin.

Säilö kuivatut omenanviipaleet tiiviiseen purkkiin tai rasiaan. Voit säilyttää niitä huoneenlämmössä, mutta valolta suojattuna. Käytä niitä välipalana joko makeannälkään tai ota töihin kourallinen iltapäivää piristämään. Voit laittaa niitä puuroon tai keittää niistä omenasopan. Vedessä renkaat ponnahtavat taas pulleiksi ja niistä on helppo keittää kiisseli tai soppa. Kuivatut omenat sopivat myös itsetehtyyn mysliin.

Marinoitu punasipuli

Juhannus lähestyy. Pidämme huomenna Juhannus-etkot eli grillaamme ulkona itsetehtyjä hampurilaisia erilaisilla lisukkeilla. Tänään on vuorossa marinoidut punasipulit sekä jälkiruoka…. Mikä, selviää huomenna, mutta vinkkinä – siihen liittyy raparperi. Itsetehty ketchuppi on tekeytynyt kylmässä ja odottaa huomisia vieraita sekä kesän muita grilliruokia. Mutta tänään lähtevät siis punasipulit marinadiin, jotta ne ovat huomenna pehmeitä ja maukkaita. Resepti on ihan perusmarinadi, mutta huomenna koristelen punasipuliherkkuni vihreillä ruohosipuleilla, joita kasvaa jo ihan villinä kukkapenkissä.

Marinoitu punasipuli

2 pientä punasipulia

1 dl punaviinietikkaa

1 rkl sokeria

½ tl suolaa

1 dl öljyä

koristeeksi: tuoretta ruohosipulia

Kuori ja leikkaa punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Laita ne kulhoon. Kiehauta kattilassa etikka, sokeri ja suola. Kaada kuuma liemi sipulien päälle. Anna maustua noin 5 minuuttia.

Lisää joukkoon öljy. Anna sipulin tekeytyä noin tunti tai yön yli. Marinointi poistaa sipulin kirpeyttä ja pehmentää maun salaattiin, hampurilaisten tai voileipien väliin sopivaksi.

Jos haluat, niin koristele tuoreella ruohosipulilla ennen tarjoilua.

Voikukkahillo

Näin alkukesästä on ihana keräillä villiyrttiä ja kokeilla uusia herkkuja. En ole koskaan aiemmin tehnyt voikusta hilloa, mutta nyt sekin lähtee kokeiluun. Etsin netistä erilaisia reseptejä ja päädyin noudattamaan suunnilleen Lautasella-blogin ohjetta.

Säilöin vaaleankeltaista ja kesälle maistuvaa hilloa talven varalle. Tätä on kiva levitellä paahtoleivälle, kun ulkona on pimeää, sohjoista ja synkkää – sekä muistella kesää, aurinkoa ja kauniita voikukkapeltoja.

Kerää vain juuriauenneita voikukkia kokonaisina. Tähän annokseen tarvitaan melkein puoli sankoa kukkia. Poista niistä hilloa varten kotona varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Voikukan terälehdet kerätään auenneista kukinnoista - ylikukkineet tai aukeamattomat nuput eivät maistu samalle, vaan niistä tulee mehuun heinämäinen maku etkä saa mukaan voikukan kukkasen aromaattista vienosti salmiakille maistuvaa makua. Mitä enemmän perkaat keltaisia terälehtiä mehuun, sitä maukkaampaa mehua, mutta jos vihreätä jää paljon mukaan, mehusta tulee kitkerämpää.

Tämä hillo valmistetaan kaatamalla kukkien terälehtien päälle kiehuvaa vettä, jonka jälkeen mehu saa viipaloidun sitruunan kanssa vetäytyä seuraavaan päivään. Tämän jälkeen siitä keitetään hilloa, ja vasta aivan loppuvaiheessa lisättään voikukan terälehtiä hilloon koristeeksi. Älä tässä kohdassa vain erehdy keittämään voikukan terälehtiä. Tällöin voikukan kauniin keltainen herkkä väri kaikkoaa taivaan tuuliin ja saat aikaiseksi kitkerää ruskeata lientä ihanan keltaisen ja herkullisen mehun sijaan. Voikukanterälehdet eivät kestä keittämistä, joten terälehdet laitetaan mehuun aivan lopussa.

Tällä reseptillä saat (tietenkin vähän hillopurkkien koosta riippuen) neljästä kuuteen purkkia voikukkahilloa.

Hillo voikukanterälehdistä

200 - 250 g tuoreita auenneita voikukan terälehtiä
1,5 l vettä
1 luomu sitruuna

2 x 300 g hillo-marmeladisokeria

1 dl tuoreita voikukan terälehtiä seuraavana päivänä

Kerää vain juuriauenneita voikukkia kuivalla aurinkoisella säällä. Pane voikukat runsaaseen veteen, jotta kaikki mahdollinen lika niistä vajoaa sangon pohjaan ja myös mahdolliset hyönteiset häviävät niistä. Anna niiden liota noin vartti ulkona, jotta ötökät kiipeävät tai lentävät pois.

Kaada kukat lävikköön ja anna niiden kuivahtaa. Voit myös lingota ne salaattilingolla. Jos sinulla ei ole mahdollista hakea seuraavana päivänä tuoreita kukkia hillon koristeeksi, ota osa kukista kokonaisina sivuun, ja säilytä jääkaapissa tiiviissä astiassa tai muovipussissa seuraavaan päivään.

Poista kukinnoista varret ja kukan alin vihreä osa, jotta sinulle vain jää voikukan keltaiset terälehdet käteen. Tarvitset terälehtiä noin 2 litraa.

Pane terälehdet isoon lämpöä kestävään kulhoon tai kattilaan. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä, sitä maukkaampaa mehua saat. Pese ja harjaa sitruuna ja viipaloi se ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle. Lisää sitruunaviipaleet ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli kylmässä.

Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet kattilaan siivilän läpi, jossa on harsokangasta.

Lisää voikukkamehuun hillo-marmeladisokeri ja kiehauta mehu ylös. Keitä 5 minuuttia ja kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen vaahto reikäkauhalla.

Riivi uusista voikukista pois vihreät osat.

Ota hillo pois lämmöltä ja anna jäähtyä hieman. Lisää tuoreet voikukanterälehdet hillon sekaan. Sekoita kunnes terälehdet ovat kyllästyneet nesteestä eivätkä enää kellu hillon pinnalla. Kaada hillo huolellisesti pestyihin ja steriloituihin lasipurkkeihin ja sulje ne tiiviisti, kun hillo vielä on lämmintä. Anna jäähtyä kokonaan ja säilytä pimeässä, suojassa auringonvalolta. Voikukkahillo säilyy hyvin huoneenlämmössä vuoden, ja sen väri tummuu ajan myötä kirkkaan keltaisesta kullan kellertäväksi. Avattu hillo säilytetään jääkaapissa ja syödään parin viikon sisällä.

Tomaattiketsuppi, jossa häivähdys savunmakua

Kun tomaattisato on parhaimmillaan, kannattaa osa tomaateista säilöä talteen itse tehtyyn ketsuppiin. Ketsuppi maistuu niin hampurilaisten, hodarien kuin erilaisten pastaruokienkin kanssa. Kun pullotat sen kuumana, niin se säilyy viileässä aika kauan.

Meillä on tulossa vieraita ja ajattelin pitää barbeque-juhlat, joten tämän ketsupin maustoin vähän savunmakuiseksi, jotta se sopii hyvin itsetehtyjen hampurilaisten kaveriksi. Jos et pidä savuisuudesta, niin jätä savupaprikajauhe pois. Chili tuo tulisuutta, joten sen pois jättämällä saa miedompaa ketsuppia.

Tomaattiketsuppi, jossa häivähdys savunmakua

1 kg kypsiä tomaatteja

1 (250 g) iso punainen paprika

1 (160 g) iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 dl fariinisokeria

1 dl omenaviinietikkaa

1 1/2 tl suolaa

1 punainen chili

n. 1/4 tl jauhettua neilikkaa

0,5 tl kanelia

1 tl mustapippuria

1 tl savupaprikajauhetta


Kalttaa tomaatit eli kasta ne kiehuvan kuumaan veteen ja kuori ne. Kuutioi tomaatit. Poista paprikan kanta ja kuutioi paprika. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Poista chilistä siemenet ja valkoinen keskiosa. Pilko se palasiksi.

Sekoita kattilassa fariinisokeri, omenaviinietikka ja suola. Kuumenna seos kiehuvaksi. Lisää kasvikset kattilaan ja keitä ilman kantta noin 30–45 minuuttia.

Soseuta seos sauvasekoittimella ja lisää mausteet. Maista ja lisää halutessasi mausteita. Keitä vielä noin 10–15 minuuttia, kunnes ketsuppi on sopivan sakeaa.

Jaa hyvin pestyihin ja kuumennettuihin lasitölkkeihin/-pulloihin. Sulje hyvin ja anna jäähtyä. Säilytä ketsuppi jääkaapissa.

Annoksesta tuli noin litran verran ketchupia. Keittoaika noin 60 minuuttia. Keitin ketsuppia ohjeesta poiketen vajaan tunnin ja sitten soseutin ja maustoin sen. Kuumensin valmista ketchupia noin 5-10 minuuttia kannen ollessa raollaan, koska tässä vaiheessa ketsuppi räiskyy voimakkaasti sekä saattaa palaa pohjaan.

Muokkasin Ruoka.fi:ssä olleen reseptin omaan makuuni.

Lasimestarin silli

Perinteiseen joulupöytään kuuluu myös itsetehty lasimestarin silli. Nyt sillin teko on helppoa, kun silliä löytyy valmiiksi perattuna fileenä. Ei tarvitse kuin vähän huuhtoa ylimääräiset suolat pois, leikata paloiksi ja laittaa sipulin ja porkkanan kanssa purkkiin. Helppoa kuin heinänteko!

Lasimestarin silli

300 g kevytsuolattua sillifileetä (2 pak. á 150 g)

1 punasipuli

1 porkkana

nippu tuoretta tilliä purkin päälle

mausteliemi: 

1 dl vettä

1 dl sokeria

0,5 dl väkiviinaetikkaa

2 kpl laakerinlehteä

n. 5 maustepippuria

Keitä vedestä, etikasta, mausteista ja sokerista liemi, jäähdytä se. Kuori ja viipaloi vihannekset. Liota tai huuhdo sillit, leikkaa paloiksi.

Lado lasipurkkiin tai astiaan kerroksittain kalaa ja kasviksia.

Kaada liemi päälle. Laita nippu tilliä purkin päälle, jolla painat sillit ja kasvikset alas liemeen. Anna lasimestarin sillin maustua 1–2 vuorokautta. Tarjoa lasimestarin silli perinteisessä joulupöydässä.