Viime Pyhäinpäivä jäi erityisesti mieleen, koska hautausmaan luona sattui erittäin ikävä tapahtuma. Menimme hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä Bengtin sukuhaudalle ja samalla katsomaan kynttilämerta, joka hautausmaalla on satojen/tuhansien sytytettyjen kynttilöiden takia. Näky oli kaunis, mutta sitä himmensi tieto erään miehen kuolemasta samaan aikaan kun saavuimme haudoille. Ilta oli pimeä ja satoi hieman eli ajokeli oli aika synkkä. Paljon autoja saapuu ja lähtee hautausmaalta ja samoin paljon ihmisiä liikkui sekä hautausmaan sisällä että ulkopuolelle. Osa juoksenteli autoja väistellen suoraan tien yli parkissa olleisiin autoihin. Ajoimme parkkiin ja samalla, kun nousimme autosta, ihmettelimme hälyä, joka oli muutaman sata metriä takanamme ajotiellä. Kävelimme haudoille ja sytytimme kynttilän. Samalla ihmiset juttelivat keskenään ja kuulimme, että juuri hetki sitten – itse asiassa varmaan kohta meidän auton takana – oli mies astunut autojen välistä ajoradalle tarkoituksena juosta tien yli, mutta oli jäänyt auton alle. Hän kuoli eikä ambulanssilla ollut mitään tehtävissä. Olimme aika apeita, kun lähdimme haudoilta ja ohitimme vainajan, joka makasi suojan alla odottamassa noutajaa…
Tämä tapahtui siis viime vuonna. Toivottavasti tästä on otettu opiksi ja ihmiset käyvät sytyttämässä kynttilät rauhallisesti ja varoen sekä autoja että jalankulkijoita.
Tästä tuli niin surullinen kirjoitus, että julkaisen tämän erikseen ja kirjoitan vähän iloisemmissa tunnelmissa varsinaisen ruokajuttuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti