Kukkaset tikapuilla

Viime keväänä idätin rahkapurkeissa samettikukansiemeniä ja sitten kesällä keksin käyttää vanhoja tikapuita kukkien alustana eli pinosin samettikukat rahkapurkkeineen tikapuille. Niistä tuli oikein mukavan näköinen asetelma – ainoa mikä oikeastaan oli enää ideassa parannettavaa, oli rahkapurkkien ulkonäkö. Tässä linkki viime kesän juttuun.

Tänä keväänä ajatus oli idättää pussillisen samettikukkien siemeniä pienissä turveruukuissa tarkoituksena istuttaa ne sitten kesällä taas mökin pihalle. Olin koko kevään koonnut tukevia Skyr-purkkeja ja pessyt ne. Tarkoitus oli tällä kertaa maalata niitä – vihreä spraymaalipurkkikin oli ostettuna. Viime kesänä huomasin, että kaikki rahkapurkit eivät oikein kestäneet koko kesää hajoamatta telineessä, mutta Skyr-purkit ovat paksua muovia, joten niistä tulee hyvät purkit asetelmaani.

Lisäksi Bengt oli hankkinut pienet magneetit, joiden avulla oli tarkoitus saada purkit pysymään tikapuilla tuulesta huolimatta. Viime kesänä juoksimme välillä kovan tuulen jälkeen nostelemaan purkkeja pystyyn, kun ne tippuivat tikapuilta. Nyt joka purkin pohjalla on pikku magneetti ja vastakappale on liimattu tikapuun askelmalle.

Kevät oli kuitenkin niin kiireinen töiden ja koulun kanssa, että purkkien maalaus jäi kesään eikä samettikukkia tullut tällä kertaa idätettyä itse. Juhannuksen aikaan kun oli mökillä käymässä, ostimme puutarhamyymälästä valmiit samettikukan taimet – erivärisiä. Ja kauniina päivänä sumutin Skyr-purkit maalilla kahteen kertaan. Vaikka maalia on kaksi kerrosta, niin silti läpi kuultaa purkkien alkuperäiset tekstit, mutta vihreä väri kuitenkin peittää tarpeeksi, jotta purkit näyttävät yhtenäisiltä ja antavat hyvin taustaa värikkäille samettikukille.

Tänä vuonna samettikukatkin ovat isoja ja kerrannaisia. Viime vuonna itseidätetyt kuvat olivat huomattavasti pienempiä – johtui ehkä eri lajikkeesta. Mutta nyt meillä on isot samettikukat vihreissä purkeissa vanhoilla tikkailla koristamassa kesäistä terassiamme. Ja magneetit ovat todellakin pitäneet purkit paikoillaan – vaikka on tuullut, niin yksikään purkki ei ole tippunut!