perjantai 19. heinäkuuta 2013

Perjantaipizza Muurikalla


Tämän jutun nimeksi piti tulla mahtavia pizzoja grillissä, mutta luulen, että oikeasti nimi pitäisi olla ”aina ei voi onnistua”...

Ajatus oli tehdä pizzaa sähkögrillissä käyttäen hyväksi Muurikka-pannua. Ongelmaksi tässä kokeilussa muodostui oikean paistolämpötilan löytäminen ja sopivan paistoajan määrittely. Jos näitä asioita ei lasketa, niin pizzat olivat aivan mahtavia! Mutta vähän palaneita pohjasta – voih!

Tämä juttu on omistettu ystävälleni, jonka onnistuin houkuttelemaan ostamaan Sähkö-Simo grillin tänä kesänä – toivottavasti muurikkapannulla? Kannattaa kyllä kokeilla pizzankin tekoa…

Ja näin juttu etenee…

Ensin pizzapohjat kahteen pizzaan.

Pizzapohjat:

2 dl vettä (42 asteista)
½ tl sokeria
noin ½ pussia kuivahiivaa
4-5 dl durumvehnäjauhoja tai 4 dl tavallisia + 1 dl täysjyvävehnäjauhoja
vajaa ½ dl rypsiöljyä
ripaus suolaa

Pohjan teko: Lämmitä vesi noin 42 asteiseksi ja lisää sokeri ja suola sekä suurin osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää öljy ja tarkista jauhojen määrä. Kun taikina on sopivan notkeaa eikä tartu enää käteen on jauhoja sopivasti. Vaivaa hieman ja laita liinan alle lepäämään noin puoleksi tunniksi.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja muotoile niistä pyöreät pizzapohjat.



Laita pohjille ohut kerros tomaattipyreetä. Sitten on täytteiden vuoro.



Tänään oli edelleen jääkaapintyhjennys-projekti käynnissä, joten täytteet lähtivät vähän lapasesta…

Täytteitä:

tavallista tomaattia viipaleina
kirsikkatomaatteja erivärisiä halkaistuina
paprikaa siivuina
kesäkurpitsaa siivuina
pala fetaa
mozzarella
pieni salottisipuli
parman kinkkua
oliiveja
juustoraastetta vanhasta oltermannista
mustapippuria
pizzamaustetta
pari oksaa timjamia


Asettelin kaikki täytteet vähän mieltymyksen mukaan: minulle enemmän kasviksia ja juustoja sekä oliivit ja miehelle enemmän kinkkua. Hän ei pidä fetasta eikä oliiveista, joten ne olivat vain minulle.

Tässä vaiheessa kaikki hyvin!


Olin leiponut pohjat pienille annoskokoisille leivinpapereille, joten leivinpaperin avulla pizzat oli helppo siirtää esilämmitetylle Muurikalle.


Paistoyritys nro 1: Muurikka oli täysillä ja kun se tuntui kuumalta, pizza sisään ilman paperia ja kansi kiinni. Pidin ensimmäiset 10 minuuttia kantta tiiviisti kiinni, jotta juusto sulaa. Vähensin lämmön noin 2/3 osaan täydestä kuumuudesta, kun laitoin pizzan sisään. Kun puolivälissä alkoi tuntua palaneen käryä, alensin lämmön noin 1/3 osaan.


Tulos: ruskea pizza päältä ja pohja paloi.

Syöntitulos: karppauspizza, josta söin vain täytteet ja reunat, muu osa pohjaa meni roskiin.


Paistoyritys nro 2: Muurikan lämpö puolivälissä ja pizza sisään, mutta niin että leivinpaperi jää mukaan. Paistetaan noin 10 minuuttia ilman, että kantta raotetaan. Lopussa laskin vähän lämpöä ja pidin kaiken kaikkiaan noin 12–13 minuuttia pizzaa uunissa.

Tulos: juusto oli sulanut täysin ja pizza näytti tosi hyvältä. Pohjaan oli keskelle tullut hieman palanutta, mutta ei pahasti. Paperi oli palanut, mutta ei rikki.


Syöntitulos: aika hyvä! Palanut osuus keskellä ei tuntunut haittaavasti – niinhän pizzauunissakin vähän kärähtää. Kohtuullinen mutta ei täydellinen tulos vielä. Vaatii hieman harjoittelua.

Mitä tuli opittua: Paras pizza syntyy pitkällä paistoajalla ja kohtuullisella lämmöllä. Ensi kerralla osataan paremmin. Myös täytteen paksuus oli hieman liikaa – parempi ja rapsakampi tulee ohuemmalla täytteellä.

Tällainen oli ensimmäinen grilli-/muurikkapizza kokeilu. Jatkamme harjoitusta ensi perjantaina ja katsotaan jos silloin saamme aikaiseksi ne täydelliset pizzat!

Erinomainen punkku auttoi nautiskelussa ja näin oli perjantai – ilta pelastettu!

2 kommenttia:

  1. Heippa,

    itsekin kokeiltiin laittaa pitsaa muurikalla ja tulos oli aika hyvä. Ensimmäinen pitsa kärähti pohjasta ennen kuin juusto edes suli, mutta toisen kohdalla kokeiltiin pohjan paistamista hiukan molemmin puolin ennen täytteiden lisäämistä. Toimi! Ja täytteet niin, kuten italialaisittain on tapana, että juusto tomaattikastikkeen päälle ja päälimmäiseksi muut täytteet.

    Meillä ei ole käytössä sähkögrilliä vaan muurikka on avotulen (hiilloksen) päällä.

    Täytyy kokeilla ensikerralla tuota leivinpaperi kikkaa. Ajattelin myös tehdä taikinan kokonaan ilman hiivaa. Tällätavoin olen kotiuunissa saanut ohuemman ja rapeamman pohjan aikaiseksi.

    mirkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi! Oli kiva kuulla että Muurikka pizza toimii myös avotulella. Siinä lämpötilan säätäminen on todella vaikea - sähkögrillissä se on helpompaa.

      Tuo pohjan esipaistaminen kuulostaa myös hyvältä kikalta - täytyy kokeilla sitäkin. Haemme vielä parasta variaatiota :)

      Katsoithan myös viime perjantain eli 10.8. blogini. Kokeilin pizzaa grillissä, mutta laitoimme siihen pizzakiven väliin. Siinä tuli todella hyvä pohja. Sitä voisi kokeilla myös muurikalla, koska silloin se tasaa pohjan paistoa eikä pohja pala sillä aikaa kun täytteet lämpiää ja juusto sulaa... Käytin myös leivinpaperikikkaa pizzakiven kanssa koska tuo ohuen pizza liikuttelu on hankalaa vaikka olisi kuinka leveä lasta.

      Mukavia pizzanpaistohetkiä!

      Poista