Joka päivä ei voi mökilläkään grillata vaan välillä pitää keventää. Kaapissa oli paketti tuorepastaa ja sen sijaan, että olisin tehnyt siitä jotain kastikkeen kanssa, teinkin pastasalaatin, joka oli hyvää ja kevyttä sekä sopi hyvin pieneen nälkään.
Tortelliini-tuorepastasalaatti
1 paketti tuorepastaa (esim. aurinkokuivattutomaatti- Ricotta)
vettä ja suolaa keittämiseen
salaattipeti:
valikoima erilaisia salaatteja, kuten jäävuori, tammenlehvä, rukola, ym.
hieman salaatinkastiketta kostukkeeksi
Keitä pasta paketin ohjeen mukaan ja valuta sekä anna hetken jäähtyä.
Kokoa annos. Kastikkeena käytin hunaja-sinappikastiketta, jota ripottelin sekä salaattipedin päälle että sitten pinnalle, kun olin koonnut salaatin. Tuore, suoraa salaatin päälle raastettu parmesaanijuusto viimeistelee annoksen.
Kaipaatko ideaa mukavaan aamupalaan tai kevyeen lounaaseen? Tai vaikka nopsaan pikku iltapalaan?
Jos kaapista löytyy paprikoita ja munia, niin muuta ei paljon tarvitakaan. Pelkkä halkaistu paprika ja sisään rikottu muna riittää - hieman suolaa ja pippuria kylkeen - ja ehkä pikkuisen ruohosipulia?
Minä laitoin tällä kertaa vähän muutakin kun nyt sattui kaapissa olemaan...
Munat paprikoissa lisukkeineen grillissä (tai uunissa)
koristeluun:
timjamin oksa
ruohosipulia
persiljaa
tai muita yrttejä
Halkaise paprika ja poista siemenet. Riko 1 muna per paprikanpuolikas. Mausta suolalla ja pippurilla.
Jos sinulla on kaapissa juustoa tai kirsikkatomaatteja, voit lisätä niitä paprikakuppiin, jos tilaa riittää.
Nosta paprikapuolikkaat grillialustalle ja sen avulla puolikuumaan grillin. Paista keskilämmöllä noin 10–15 minuuttia. Kun muna on hyytynyt, niin nosta paprikat lautaselle ja koristele tuoreilla yrteillä.
Tarjoile tuoreen leivän kera aamupalana, lounaana tai kevyenä iltapalana.
Viime keväänä idätin rahkapurkeissa samettikukansiemeniä ja sitten kesällä keksin käyttää vanhoja tikapuita kukkien alustana eli pinosin samettikukat rahkapurkkeineen tikapuille. Niistä tuli oikein mukavan näköinen asetelma – ainoa mikä oikeastaan oli enää ideassa parannettavaa, oli rahkapurkkien ulkonäkö. Tässä linkki viime kesän juttuun.
Tänä keväänä ajatus oli idättää pussillisen samettikukkien siemeniä pienissä turveruukuissa tarkoituksena istuttaa ne sitten kesällä taas mökin pihalle. Olin koko kevään koonnut tukevia Skyr-purkkeja ja pessyt ne. Tarkoitus oli tällä kertaa maalata niitä – vihreä spraymaalipurkkikin oli ostettuna. Viime kesänä huomasin, että kaikki rahkapurkit eivät oikein kestäneet koko kesää hajoamatta telineessä, mutta Skyr-purkit ovat paksua muovia, joten niistä tulee hyvät purkit asetelmaani.
Lisäksi Bengt oli hankkinut pienet magneetit, joiden avulla oli tarkoitus saada purkit pysymään tikapuilla tuulesta huolimatta. Viime kesänä juoksimme välillä kovan tuulen jälkeen nostelemaan purkkeja pystyyn, kun ne tippuivat tikapuilta. Nyt joka purkin pohjalla on pikku magneetti ja vastakappale on liimattu tikapuun askelmalle.
Kevät oli kuitenkin niin kiireinen töiden ja koulun kanssa, että purkkien maalaus jäi kesään eikä samettikukkia tullut tällä kertaa idätettyä itse. Juhannuksen aikaan kun oli mökillä käymässä, ostimme puutarhamyymälästä valmiit samettikukan taimet – erivärisiä. Ja kauniina päivänä sumutin Skyr-purkit maalilla kahteen kertaan. Vaikka maalia on kaksi kerrosta, niin silti läpi kuultaa purkkien alkuperäiset tekstit, mutta vihreä väri kuitenkin peittää tarpeeksi, jotta purkit näyttävät yhtenäisiltä ja antavat hyvin taustaa värikkäille samettikukille.
Tänä vuonna samettikukatkin ovat isoja ja kerrannaisia. Viime vuonna itseidätetyt kuvat olivat huomattavasti pienempiä – johtui ehkä eri lajikkeesta. Mutta nyt meillä on isot samettikukat vihreissä purkeissa vanhoilla tikkailla koristamassa kesäistä terassiamme. Ja magneetit ovat todellakin pitäneet purkit paikoillaan – vaikka on tuullut, niin yksikään purkki ei ole tippunut!
Tänään oli taas itsetehtyjen isojen hampurilaisten aika. Mutta jälkiruoka onkin vähän erilainen. Käytiin kaupungilla shoppailemassa vähän lisää kesäkukkia ja samalla pyörittiin muutenkin kaupoissa. Mitä sitä muuta tekisikään kuumana hellepäivänä kuin pyörisi viileissä kaupoissa? Mukaan tarttui vohvelirauta, jota meillä ei olekaan mökillä, kotona kylläkin. Olin ajatellut tehdä jälkiruuaksi vohvelikuppeja, mutta vohvelit, joita tein, olivat pehmeitä, joten kupit eivät onnistuneet. Siitä onkin jo vähän aikaa kun viimeksi tein vohveleita – nam!
Tässä siis vaniljaisia, pehmeitä ja oikein maukkaita vohveleita jälkiruuaksi. Vähän menin ehkä täytteissä yli, mutta hyvää oli.
Vohvelin päällä vaniljajäätelöä, mansikoita, mansikkahilloa, mansikkarahkaa - ja loraus kuusenkerkkäsiirappia
Vohvelit (n. 20 kpl)
3 munaa
4 dl maitoa
1 dl kivennäisvettä
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sokeria
50–100 g voisulaa tai kermaa
Vatkaa munien rakenne rikki, lisää maito ja kivennäisvesi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vispaten liemeen. Lisää voisula tai kerma. Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia. Paista vohvelipannulla vohveleiksi. Tarjoile kuumina esim. mansikoiden tai mansikkahillon ja kermavaahdon tai jäätelön kera.
Juhannusyö on valoisa. Vaikka ihmiset menevät nukkumaan, niin elämä järvellä jatkuu. Aivan sattumalta pääsin seuraamaan joutsenien reviiritaistelua keskellä yötä.
Kuvailin joutsenparia, joka söi kaikessa rauhassa ruohikon reunassa. Sama pari on todennäköisesti viihtynyt järvellä useimminkin – ainakin yksi pariskunta tuntuu melkein asuvan tässä näköpiirissä.
Lokit tappelevat kalasaaliista
Tilanne oli aivan rauhallinen, kunnes oikealta lentää kaakattaen yksinäinen joutsen. Pariskunta nostaa päänsä vedestä ja tuntuu kuuntelevan. Kolmas joutsen laskeutuu läiskähtäen urosjoutsenen luo ja takaa-ajo alkaa.
Pariskunnan uros joutuu pakenemaan juosten ja paikalle lentänyt iso uros ajaa sitä takaa kiivaasti äännellen. Vesi läiskyy, molemmat linnut töötöttävät, kaksi isoa lintua räpiköi suoraan kohti – olin kuvaamassa 500 millisellä, joten en heti saanut zoomattua kuvaa niin isoksi, että olisin saanut molemmat linnut kuvaan niiden lähestyessä kohti kovaa vauhtia.
Juuri meidän laiturin kohdalla takaa-ajettu uros käännähti rantaan ja kiipesi vauhdilla kohti metsää, toinen uros perässä. Ensimmäinen lintu meni metsään muutaman metrin ja painautui ison kiven viereen odottamaan. Takaa-ajaja huusi ja uhosi rannalla, mutta ei seurannut metsään vaan tyytyi vartioimaan hetken aikaa rannalla.
Siinä sitten seistiin pattitilanteessa. Ensimmäinen uros kyyristeli metsässä hipihiljaa ja toinen uros seisoi rannalla ja vartioi. Se käänteli päätään ja katseli ja kuunteli toista urosta, joka ei liikahtanutkaan.
Sillä aikaa yksin jäänyt naaras ui vähän epävarmasti hiljaa kohti uroksia. Vähän matkaa lähestyttyään se alkoi äännellä ja kutsua puolisoaan. Se ui kohti ja kutsui.
Kukaan ei vastannut naaraalle ja lopulta ennen kuin se tuli liian lähelle rannalla olevaa urosta, se lähti juoksemaan ja kiihdytti itsensä lentoon. Se nousi siivilleen ja kaarsi järven yllä lenkin ja laskeutui kahdesta uroksesta vähän vasemmalle pieneen poukamaan.
Sillä aikaa rannalla vartioinut uros kyllästyi olemaan kuivilla ja laskeutui veteen ja lähti uimaan sinne missä naaras oli ollut. Kun naaras oli noussut ilmaan ja lähtenyt urosten paikkaa kohti, aggressiivinen uros juoksi ja nousi myös siivilleen ja laskeutui sinne minne naaras oli tullut.
Tuli uusi kahina, kun uros hyökkäsi naaraan kimppuun ja ajoi sen takaisin siivilleen. Nyt naaras nousi uudelleen lentoon ja poistui järveltä kohti peltoja, lentäen ja etääntyen lopulta näkymättömiin.
Aggressiivinen uros jäi rannan tuntumaan vahtimaan paossa olevaa urosta. Metsässä oleva uros oli edelleen aivan hiljaa ja liikkumatta.
Tämä tilanne jatkui hetken aikaa. Uros äänteli tööttäillen ja kerran se jopa ärhenteli lokille, joka tuli liian lähelle.
Aikansa odoteltuaan aggressiivinen uros sai tarpeekseen ja se lähti loiskien juoksemaan ja nousi siivilleen. Kovasti tööttäillen se nousi ilmaan ja lähti lentämään järven toiseen päähän. Sen tööttäykset kuuluivat pitkään, kun se lensi järven päähän ja yli metsän kohti toista järveä.
Metsässä ollut uros oli hiljaa liikkumatta niin kauan kuin viimeisetkin tööttäykset vielä kuuluivat. Kun toisen uroksen ääni oli lopulta lakannut kuulumasta, metsässä oleva uros liikahti ensimmäisen kerran ja nosti päätään sekä käänteli sitä puolelta toiselle kuunnellen tarkkaan. Kun mitään ei enää kuulunut se lähti varovasti kävelemään kohti rantaa. Matkalla tuli kuoppakin, johon se kellahti kuvulleen, mutta nousi ylös ja pääsi rantaan.
Rannalla se ensin katseli ympärilleen, mutta koska reitti oli vapaa, se laskeutui veteen. Se oli jäykistynyt metsässä ollessaan aivan hiljaa ja liikkumatta, mutta päästyään veteen se levitti siipensä ja venytteli kunnolla. Sitten se lähti hiljaa uimaan kohti paikkaa, johon se oli jättänyt naaraan.
Naarasta ei ollut, mutta uros jäi ruohikon reunaan uimaan ja katselemaan ympärilleen. Tässä vaiheessa lähdin pesemään hampaat ja päätin mennä nukkumaan, mutta vielä sammutellessani valoja, näin kun yksinäinen uros ui rannan myötäisesti yksin ja odotti puolisoaan. Sinne se jäi yksin, kun lähdin nukkumaan. Aivan kävi sääliksi pariskuntaa!
Mutta seuraavana päivänä oli mukava herätä, kun huomasin, että pari oli jälleen yhdessä ja ne sukivat itseään aivan meidän rannan luona. Kaikki oli taas hyvin!
Hyvää Juhannusta!
Pahoittelut videon keinumisesta, mutta kamera oli raskas ja minulla ei ollut jalustaa....
