Päivän ateriat
aamu: 1 rkl liotettuja pellavansiemeniä + 2 appelsiinin puristettu mehu + Molkosan/vissy
välipala: jäi väliin
lounas: vihersmoothie omenasta ja salaatista
välipala: teetä ja kaksi vaaleaa hapankorppua tuorejuustolla (palaverissa)
illallinen: mustikka-soijajogurttia
Tänään on ollut vähän kiireinen ja työntäyteinen päivä, joten syömiset ja niiden ideointi jäi vähän heikolle. Aamu alkoi normaalisti herätyksellä noin 8 aikaan, sitten istuin tunnin koneella lukien sähköpostia. Olin eilen illalla laittanut 1 rkl pellavansiemeniä likoamaan desiin vettä ja nyt nappasin tyhjään mahaan siemenet liotusvesineen. Pellavansiemeniä ei saisi koskaan syödä ilman liotusta, koska ne voivat jäädä suolen poimuihin ja aiheuttaa haittaa siellä. Mutta liotettuna ne ovat hyväksi ja tuovat lisäkuitua. Sen pitäisi edistää suolen toimintaa. Sitten suihkuun ja aamupalalle. Tänään puristin kahdesta appelsiinista mehut ja sain noin pari desiä mehua, jonka join aamupalaksi. Lisäksi sekoitin Molkosania sitruunavissyyn ja nappasin sen palauttamaan vatsan bakteerikantaa.
Päivä kuluikin työteliääksi ja heräsin vasta reilusti yhden jälkeen ihmettelemään lounaan tekemistä. Sekoitin salaattipussista ja omenasta perusrungon ja lisäsin vähän inkivääriä sen terveysvaikutusten takia ja sitruunaa maun takia. Smoothiesta tuli ihan hyvää ja siemailin sitä samalla kun istuin koneella. Klo 15 piti lähteä liikkeelle ja oli pakko napata viimeisetkin smoothiet alas. Ongelmana oli, että vaikka tein ”pienen” annoksen vain yhdestä omenasta ja salaatin kerästä, niin juomaa tuli kuitenkin 2 isoa lasillista ja vähän kolmatta. Koska vatsalaukku on pienentynyt, niin määrä on aivan liikaa, vaikka sen joisi reilun tunnin aikana.
Yksi ongelma, mikä paaston jälkeen tulee vastaan, on se että on tottunut tekemään tietyn kokoisia annoksia. Kun vatsalaukku on paljon pienempi, niin normaaleja annoksia ei vain yksinkertaisesti voi syödä, mutta tämä ajatus ei ole mennyt alitajuntaan. Olen nyt näinä kolmena päivänä juonut pirtelöitä ja sen jälkeen vatsaan on sattunut. Olen miettinyt, että eikö ruoka, siis pirtelöt, ole olleet sopivia vatsalle, kunnes tänään tajusin, ettei kyse ole ruuan laadusta vaan määrästä. Olen yrittänyt koko ajan juoda vähän liikaa kerralla ja se tuntuu vatsan sattumisena. Kun join mehuja paaston aikana, niin en koskaan juonut enempää kuin desin ja nyt yritän tunkea kahden desin määrää kerralla vatsaan ja sitten ihmettelen miksi sattuu! Idiootti! Periaatteessa olen tiennyt asian, mutta en ole tiedostanut miten pienistä annosmääristä todella on kyse.
Loppupäivästä istuin parin tunnin palaverissa, jossa oli tarjolla karkkia, leivonnaisia, mutta oli myös vaaleita hapankorppuja ja tuorejuustoa. Sitkeästi kieltäydyin tarjotuista herkuista ja söin pari hapankorppua teen kanssa. Hienoa toimintaa – hyvä minä! Mutta kyllä karkit haisivat hyvälle!
Palaverista ajelin suoraan salille ja joogaan. Lämpöjooga on yleensä aina nautinto, vaikka kylläkin ihan raskas ja hikinen urakka, mutta jälkikäteen tuntuu hyvälle. Tänään olivat jotenkin energiat aivan lopussa. Teimme pitkän session alaspäin katsovia koiria ja punnerruksia ja erilaisia muita asanoita, joita tehtiin käsien päällä ja olin aivan hengästynyt ja kädet tutisivat. En jaksanut kaikkia asanoita loppuun vaan oli pakko huilata ja ottaa vettä välillä. Viime viikolla ei ollut näin väsynyt olo – mistähän se kertoo?
Se mikä joogassa oli hyvä juttu verrattuna viime viikkoon ja varsinkin kaksi viikkoa sitten olleeseen tunteeseen oli vatsan pienuus. Tammikuussa oli vatsa turvoksissa ja koko olotila oli tukossa - ne olivat tärkeimmät syyt lähteä paastoon. Nyt vaikka energiat olivatkin lopussa, niin vatsa on yllättävän litteä eikä ole haitaksi eri asentoihin vääntäytyessä. Oikein nautin siitä tunteesta, kun sai taitettua kaksinkerroin ja vatsa ei pullottanut tiellä. Pelkästään tämän tunteen takia viimeiset kaksi viikkoa kieltäytymistä on ollut sen väärti.
Yksi asia mitä olen ihmetellyt, liittyy hormonitasapainoon. Ilmeisesti paasto on saanut hormonitkin sekaisin sillä menkat alkoivat kesken paaston ja nyt ne vain kestää ja kestää. Niin kuin ei olisi muutenkin tekemistä ja olo hutera, niin sitten vielä menee hormonit sekaisin. Onneksi olen rauhallinen ihmisen enkä vähästä hermostu – voisi olla Bengtillä kestämistä muuten…
Liittyykö edelliseen ongelmaan, mutta ihossakin on ollut pieniä epäpuhtauksia. Paastohan tekee ihon kauniiksi ja kuulaaksi. Totta – viime viikolla sain vieraalta ihmiseltä kehuja kuulaasta ihosta. Nyt viime viikonloppuna mökillä huomasin, että poskessa kukkia punaisia laikkuja – ei ihan voi sanoa näppylöitä, mutta sanotaan vaikka finnin alkuja. Ne eivät sitten koskaan nousseet finnimäsiksi pateiksi, mutta pari päivää iho näytti vähemmän kauniilta. Nyt iho on palautunut normaaliksi, mutta hetken olin huolissani, että iskeekö vielä finnitkin kasvoihin, kun en yleensä koskaan niistä ole kärsinyt, en edes teininä.
Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Hyviä uutisia ja huonoja – niin kuin kaikissa asioissa, niin myös paastossa on hyvät ja huonot puolet. Mutta olen vakuuttunut, että hyvät puolet jää voitolle, kunhan tämä kaikki on ohi. Nyt laittamaan taas pellavansiemeniä likoamaan huomisaamuksi - ja sitten lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti