aamu: 1 rkl pellavarouhetta ja 1 dl soijajogurttia
välipala: banaani
lounas: chia-banaanisuklaavanukas + 1 rkl inka-marjoja
välipala: jäi väliin
illallinen: keitetty muna
Unohdin laittaa pellavansiemenet likoamaan, mutta onneksi kaapissa on pellavarouhetta, jota ripottelin aamulla soijajogurtin pinnalle ja sain sitä kautta kuitua vatsaan. Olen aivan ihastunut mustikanmakuiseen soijajogurttiin. Se on maukasta, pehmeää ja herkkua, jota voisi syödä vähän väliä. Ostin sitä ensikertaa eilen illalla ja söin samantien iltaherkkuna ja nyt heti aamusta. Kannatta kokeilla – se on paljon maukkaampaa ja pehmeämpää kuin maidosta tehty jogurtti. Luomumustikkajogurtti on pehmeää ja hyvää – tämä on ehkä jopa hiukan parempaa… Uskomatonta, mutta näin on. Nyt kun olen pitänyt ”päiväkirjaa” paastosta ja siitä palautumisesta, niin samalla minulla on ollut koko päivän koneella auki tuo ”päivän ateriat”-pohja, johon olen kirjannut kaikki syömiset. Samalla se on myös toiminut muistutuksena, että muistan syödä tai juoda ”ateriat” tiettyyn aikaa ja tietyllä syklillä. Tänä aamuna ajattelin, että en enää pidä kirjaa vaan kerron päivästä vapaamuotoisesta ja heti huomasin, että unohdin syödä. Kun minulla ei ole ruoka tai juominen koko ajan silmien edessä ja mielessä, niin unohdan syödä ja aterioiden väli pitenee aivan liikaa.
Tavallinen päivärytmi ennen paastoa oli herätys noin 8 aikaan, mysliä tai muuta noin 10–12 aikaan, jos muistin. Lounas jää väliin samoin kaikki iltapäivän välipalat. Ruoka joskus 20 aikaan kun olen tullut salilta ja siinä se päivä sitten olikin. Eli pääsääntöisesti olen elänyt myslillä koko päivän ja syönyt vasta myöhään illalla jotain, mitä nyt on sattunut tekemään mieli ja varsinaista ruokaa olen tehnyt vain viikonloppuisin. Nyt paaston aikana pidin kiinni ruokailuajoista ja tasaisesta nesteytyksestä. Jo eilen huomasin että 2 litran vesikannusta meni vain vajaa puolet, vaikka olin lämpöjoogassakin. Ei hyvä – heti alkoi lipsuminen. Tänään kävi vielä huonommin. En ole juonut kuin lasin vettä ja aamupalan jälkeen en muistanut syödä ollenkaan. Itseasiassa tuo lounas syötiin 16.30 aikaan, kun huomasin, että päivän ruuat ovat syömättä. Niinpä palasin taas päiväkirjamaiseen kirjoittamiseen, jotta voin tarkkailla omaa syömistäni. Tämä hyvänä vinkkinä, jos haluaa opetella syömään säännöllisesti pieniä annoksia ja pitää verensokerin tasaisena. Pidä päiväkirjaa ja kirjaa ylös mitä syöt ja juot – siitä näkee milloin lipsumista tapahtuu ja tilanteen voi korjata.
Tänään olin pitkästä aikaa spinningissä. Yleensä käyn noin 3-4 kertaa viikossa spinningissä, mutta nyt jätin paaston ajaksi sen pois, koska se kuluttaa kovasti kaloreita, suoloja ja nestettä kehosta – ei kovin hyvä liikuntamuoto paaston aikaan. Sen sijaan kävin pilateksessa ja joogassa sekä kävelin. Nyt spinning oli kiva, mutta huh kun oli raskasta. Energiataso ei vielä ole kovin hyvä, joten puolentunnin spinning oli aika urakka. Sen jälkeen vedin vielä kahvakuulaa puoli tuntia ja raahauduin kotiin. Nyt olen niin repo rankana, etten jaksa keittää edes munaa itselleni. Pyysin Bengtiä keittämään. Ei paljon jaksa kättä nostaa…
Iltaruuaksi nautin siis yhden munan, juon vettä ja vetäydyn lepäämään. Paino oli tänään suunnilleen sama kuin eilen eli lasku on pysähtynyt, mutta se oli täysin odotettavaa. Olo on suunnilleen sama kuin eilen – vähän kiinteämpää ruokaa kuin eilen meni vatsaan, mutta pieninä annoksina. Tänään opittiin ruokapäiväkirjan merkitys ja kuntoiltiin. Katsotaan mitä huomenna saadaan aikaan – on minulla yksi idea, kun tuo ystävänpäivä on tulossa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti