Aamu alkoi sakealla lumipyryllä. Olin juoksemassa ulos vessaan kun kuulin tutun töräyttelyn järveltä ja se lähestyi, mutta ensin piti juosta asioille ja vasta sitten juoksin hakemaan kameran. Takki päälle ja myssy päähän, kintut paljaina ja kumpparit jalkaan. Yritän peittää kameran pipolla, koska lumisade oli runsasta ja märkää… Juostessani alas rantaa kuulin töräyttelyä ja päättelin joutsenparin olevan tulossa kohti minua, jolloin peruutin katoksen alle ja tempaisin pipon pois kamerasta ja valmistauduin kuvaamaan lumisateessa lentävää joutsenta tai kahta… Mutta töräyttely kääntyi juuri ennen kuin puiden takaa ilmestyi ketään ja joutsenet lensivät poispäin. Minä tempaisin pipon takaisin kameran päälle ja ryntäsin rantaan ja etsin sopivan ison puun, jonka alle jäin odottamaan joutsenien paluuta. Yhtään joutsenta en nähnyt, mutta ääni oli tuttu eli kyllä ne olivat tutkailemassa järven jäätilannetta. Järvelle on asennettu hapetinlaitteet, jotka pyörittävät vettä, jolloin syntyy avanto laitteiden ympärille. Ajattelin, että joutsenet käyvät tutkailemassa avantoa, josko siihen pystyy laskeutumaan.
No, siinä katselin kamera kourassa järven toiseen päätyyn ja odottelin. Yhtäkkiä jotain tummaa lenteli järvensuuntaisesti. Iso petolintu lentää matalalla pitkin järveä ja taistelee lumipyryä ja tuulta vastaan. Ei muuta kuin kamera silmille ja kuvaamaan. Sain ihan kelpo otoksia vaalea pyrstöisestä ja ruskeasta linnusta, jonka oletan olevan merikotka. Sakea pyry vähän haittasi tarkennusta ja sotki värejä, mutta kotka tai haukka ainakin oli kyseessä, lajista en ole ihan varma. Vaikka joutsenia en saanut kuvattua, niin läheltä petolinnun kuvaaminen oli hieno kokemus.
Tänään meille tulee mökille ruokavieras – Linda on Vaasassa käymässä ja tulee syömään. Olin jo perjantaina suunnitellut kolmen ruokalajin menuun. Ajattelin, että teen pääsiäisruokaa, jonka saan samalla kuvattua blogiin. Olen kerrankin ajoissa ja annan kenties idean mitä tehdä pääsiäisenä reseptejä surfaaville. Kun tulin kaupasta, oli noin 3 tuntia aikaa laittaa ateria kasaan. Mämmipannakotta lähti hyytymään, se oli helppo tehdä. Sitten tein valmistelut lampaalle, täytin ja tikutin fileet paistamista odottamaan. Keitin perunat valmiiksi ja valmistelin kaikki, niin että vain viimeistely ja ateria olisi valmis. Kuten arvaatte, niin ei ihan mennyt kuin Strömsössä. Alkuruuaksi olin ajatellut tehdä ranskalaisen soseutetun hernekeiton kuohujuomalla terästettynä – klassinen Crème Ninon. Olin keittänyt herneitä mausteiden kanssa ja valuttanut siivilässä. Sitten tein viimeistelyn ja kaadoin tulikuuman keiton blenderiin ja käynnistin koneen. Seuraavassa sekunnissa kuumaa hernekeittoa oli ympäri keittiötä. Ei ihan naurattanut. Kuumuus oli saanut blenderin kannessa olevan muovisen tulpan tippumaan alas teriin ja se heitti voimalla kannen blenderistä ja samalla koko keiton ulos. Tulppa meni rikki ja muovinpaloja oli keiton seassa eli koko keitto roskiin ja jäimme ilman alkuruokaa.
Bengt otti kuvan sotkusta, minä en kuvaa olisi ottanut. Mutta nyt jälkikäteen, kun keittiö on puunattu rievuilla ja harjoilla ja kaikki pesty, niin ehkä voin julkaista kuvan. Tarinan opetus – älä laita tulikuumaa keittoa blenderiin, jossa on pehmeämuovinen kansi, josta voi tulppa tippua sisään!
Kun Linda oli lähtenyt, siivosin keittiötä varmaan pari tuntia ja sitten mentiin saunaan. Olin itsekin ihan keitossa, joten pesu oli paikallaan. Eilen oli myös Earth Hour. Ilta loppui siihen, että 20.30 sammutettiin netti ja valot. Sytyttelin kynttilöitä ympäriinsä ja vietimme rauhallisen illan. Oli hyvä aika rauhoittua, juoda päivällispunkku loppuun ja mennä ajoissa nukkumaan. Ei ainakaan ollut tylsä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti