Sitruunamehu

Viime päivinä on ollut todella lämmintä ja juotavaa kuluu. Minulle oli tulossa vieras ja ajattelin tehdä jotain kivaa – kotitekoista sitruunamehua!

Sitruunamehutiivisteen teko on nopeaa ja helppoa, mutta kannattaa jäähdyttää tiiviste hyvin ja sekoittaa se kylmään veteen ja lisätä jäitä, jotta sen juo mahdollisimman kylmänä. Näin se on raikasta.

Jos haluat sitruunalimonadia, niin sekoita tiivistettä kivennäisveteen tai hiilihapotettuun lähdeveteen. Tulee mieleen aivan lapsuuden ajan sitruunasooda!

Sitruunamehutiiviste

500 g sokeria
5 dl vettä
2 sitruunaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata sokeri siihen. 

Kun vesi-sokeriliemi on kiehuvaa, ota kattila liedeltä ja lisää siihen kahden sitruunan raastettu kuori. Anna hautua noin puoli tuntia. 

Purista kahdesta sitruunasta mehu ja lisää se kattilaan. Siivilöi ja pullota. Laita kylmään. Annoksesta tulee noin litra mehutiivistettä.

Sekoita tiivistettä kylmään veteen ja lisää jäitä sekä sitruunaviipale koristeeksi. Sekoitussuhde on noin 1:6.

Täysikuu

Heinäkuun loppu lähenee - Jaakko heitti jo kylmän kiven...

Tässä tunnelmakuva täydenkuun aikaan.

Heinäkuun kukkijat

Alkukesästä kerroin kuinka teimme uuden kohopenkin. Siihen istutin akileijoja ja jaloritarinkannuksia. Akileijat ovat kukkineet koko kesän kivasti, yllättävän reippaastikin. Ne varmaan tykkäsivät uudesta mullasta ja lämpimästä penkistä, jota olen kastellut, kun on ollut aika kuivaa. Jaloritarinkannukset ovat myös kukkineet, mutta niiden ongelma on ollut kukkavanojen ohuet varret. Jouduimme tekemään muutaman kukkakepin, jotta painavat kukkatertut ovat jaksaneet pysyä pystyssä. Mies teki kukkakepit veistämällä ne koivun- tai pihlajanversosta.

Arvaapa mitä näin tässä yhtenä päivänä kun olin kastelemassa penkkiä?

Meidän kukkakepit ovat lähteneet eloon! Niiden päissä on lehtiä eli muutkin kuin kukat tykkäävät uudesta penkistä…

Eikö olekin hauskan näköisiä?

Kiertelemme erilaisia markkinoita tässä lähellä. Eräänä kesänä ostin juuri tällaisilta pikkumarkkinoilta perennan, joka kukkii joka heinäkuu. Myyjä ei tiennyt, mikä kukka on – oli ottanut sen omalta kotipihaltaan. Olen googlettanut sitä ja oletan sen olevan ukonkello, mutta en ole aivan varma. Ihan näyttävä kukka se kyllä on, vaikka kukinta ei kauhean kauan kestäkään.

Kuinka hyvin tunnet erilaiset sarjakukkaiset - kairanputken, karhunputken, kirvelin ja muut?

Tonttimme vieressä on tyhjä, luonnonvarassa oleva rantatontti. Tontilla menee pieni polku, jota kautta voimme oikaista ja jota kautta muutkin välillä kulkevat.

Yhden kerran oikaistessani polun kautta, huomasin polun varrella tosi paljon korkeita, valkoisia putkikasveja. Eivät olleet koiranputkia, ei karhunputkia - mitä mahtoivat olla? 

Netti taas avuksi ja tuntomerkkien avulla yritin tunnistaa kasvit. Niiden merkittävin ominaisuus, jota ei kuvassa näy, oli haju. Ne tuoksuivat todella hyvälle!

Niinpä oletan niiden olevan Saksankirvelin.

Oletko samaa mieltä? Jos kasvit ovat saksankirveleitä, niin miten voisin käyttää niitä? Yrtteinä, mutta onko kukaan laittanut niitä ruokaan?

Onko mitään vaaraa, että olen sotkenut ne johonkin myrkylliseen kasviin?

Pelkään, että ne ovat jotain myrkkykatkoja tai muita, jotka muistuttavat koiranputkia ja kirveleitä.

Ongelma on lehdet - ne eivät aivan muistuta kirvelin lehtiä. Mutta toisaalta en ole löytänyt muutakaan runsaasti heinäkuussa kukkivaa sarjakukkaista, joka tuoksuu hyvälle, mutta jolla ei ole kirvelin lehtiä..?

Vai voisiko tämä olla Lehtovirmajuuri?

Osaatko auttaa?

Jotain muutakin vähän harvinaista: tammi. Meidän tontilla kasvaa muutama tammi, joita on tuotu etelästä ja ne ovat selviytyneet näinkin pohjoisessa jo mieheni lapsuudesta lähtien. Hänen isänsä on tuonut ne tänne joskus 40+ vuotta sitten. Periaatteessa Vaasan korkeudella ei tammea kasva luonnonvaraisena - vain istutettuna. Se, mikä meidän tammista tekee erikoisen, on se, että pikkutammet ovat itse itäneet jostain tammenterhosta - ja aika kaukana emopuusta. Istutettujen tammien juurilla elää pikkutammia versoina, mutta se on aika erikoista, että terhot ovat itäneet istuttamatta muutamien metrien päässä itse isosta puusta.

Lopuksi vielä kukkia eripuolilta pihaa.

Jaloritarinkannus heinakuun alusta kun keppi ei vielä lehtinyt.

Akileijat ovat aina kauniita.

Tässä on joku mehikukka - en tiedä mikä. Olen etsinyt sitä netistä, mutta en ole löytänyt. Ei ole kukkinut vielä - katsotaan nyt kun se pääsi uuteen penkkiin. Jos vaikka kukkisi.

Tässä toinen kasvi - kukat ovat tosi vaatimattomat, mutta lehdet ovat kauniit. Kukka on aivan pieni ja siro - nimi puuttuu...

Vähän luonnonkukkaa ja mustikkaa sekaan - molemmat löytyvät pihasta.


















Jonain kesinä olen laittanut tähän parvekeruukkuun valkoisia markettoja, mutta ne eivät kestä paahteisella seinustalla. Tänä vuonna ostettiin keltaisia markettoja - ne kestävät. Ja näyttävät hyvältä vanhaa punaista seinää vasten.

Lopuksi kuva rannalta.

Kurjet ja muita lintubongauksia

Kurjet eivät ole mikään kovin harvinainen näky pohjanmaan soilla, mutta tällä alueella en ole aiemmin nähnyt kurkia. En tiedä kuinka tavanomaista tai harvinaista se siis on. Jostain syystä neljä kurkea on vieraillut melkein päivittäin järven päässä olevalla pellolla. Siellä ne kävelevät pareittain ja etsivät ruokaa. En tiedä mitä kurjet pelloilta syövät - olisiko siellä sammakoita?

Toinen pareista on lentänyt nyt useana päivänä aivan huvilamme ohi, pitkin järven selkää pelloilta toiseen päähän järveä ja joskus takaisin. Mielenkiintoisia ja isoja lintuja. Pitävät ääntä ohi lentäessään - ihan kuin tervehtisivät!

Viime päivänä on ollut todella tuulista. Sorsaperhe, jota olemme seurailleet, näyttää viihtyvän kivillä aika ajoin. Tuntuu, että ne kiipeävät isoille kiville nukkumaan ja ottamaan pienet päivälevot. Kai sitä tulee merisairaaksi kun koko ajan tuulee ja vesi loiskuu?

Vaikka voi sitä kiven päällä tirsat ottaa vaikka ei myrskyäisikään...

Yhtenä ilta onnistuin tavoittamaan emosorsan, joka oli kiivennyt meidän laiturista oikealle olevalle isolle kivelle ja katseli sieltä tarkkaavaisesti ympärilleen. Se piti vahtia kun poikaset sukeltelivat iltaruokaa rannassa.

Okei pojat - meidät on havaittu! Karkuun!

Ja taas koko joukko pakeni vastarannalle...

Vaikka nukkuu sitä muutkin linnut kivellä - esimerkiksi tämä lokki.

Lokista tuli mieleen tämä muna. Se kellui meidän laiturin vieressä - mistä mahtanut tuuli tuoda? Ja kenen muna tämä oli? Aika kauan on varmaan vedessä ollut kunnosta päätellen.

Ennen näitä tuulisia ilmoja ja viileämpää keliä, katselin laiturilla, kun yksi lokki joi kiven päällä. Se seisoi kivellä ja joi aika pitkänkin aikaa. Naapurin rouva ui siitä ohitse, mutta lokki vain siirtyi keskelle kiveä ja katseli uimaria. Sitten kun uimari oli tarpeeksi kaukana, se siirtyi taas kiven reunalle ja alkoi juoda.

Ja käyttää muutkin linnut järveä juoma-altaana, kuten esim. tämä variksen poikanen. Se piti aikamoista meteliä rantapuskissa ja hyppeli lopulta heinikon poikki rannalle ja joi vettä, kunnes lehahti taas pois.

Possupihvit, muusi ja tuoreet herneet

Kesällä on ihana tehdä nopeaa ja yksinkertaista ruokaa - grillillä totta kai!

Kävin paikallisen citymarketin lihatiskillä ja ostin heidän itsensä marinoimia possupihvejä. Marinadina oli pippuri-punaviini ja possut näyttivät tosi hyviltä - ei olleenkaan samoilta kuin muoviset valmiiksipakatut.

Samalla reissulla käteen tarttui myös pari tuoretta maissia ja kasa herneitä.

Nopea arkiruoka syntyy tästä:

Herneet persiljavoissa
pari desiä perattuja herneitä
nippu lehtipersiljaa
nokare voita
suolaa, pippuria myllystä

Sulata voi kasarissa ja pyöritä herneitä pari minuuttia voissa. Lisää persiljasilppu ja mauista suolalla ja pippurilla.

Herneet ovat nopeasti valmiit - älä keitä niitä liian kauan!

Maissintähkät grillissä 

2 maissia
nokare voita

Putsaa maissit ja huuhtele ne. Sulata muurikassa voi ja hauduta maisseja kannen alla noin 10–15 minuuttia keskilämmöllä.

Muusi mikrossa

1 pussi perunamuusia
vettä, maitoa

suolaa, pippuria myllystä

nokare voita
silputtua ruohosipulia

Valmista ensin muusi ohjeen mukaan eli laita oikea määrä vettä ja maitoa mikroastiaan sekä sekoita siihen muusijauhe. Keitä mikrossa ohjeenmukainen aika.

Kun muusi on valmista, mausta se suolalla ja pippurilla sekä voinokareella. Lisää silputtua ruohosipulia.

Possupihvit

2 valmista marinoitua possun ulkofileepihviä
voita

Paista possut noin 3 minuuttia molemmilta puolilta muurikassa.

Kokoa annos: possut, muusi, maissi ja herneet. Koristele salaatilla ja tomaateilla.

Herukat suojaan rastailta

Pari viikkoa sitten hermostuin rastaisiin, kun ne söivät mustikoita pihasta ja kakkailivat joka paikkaan. Silloin mietin miten herukoiden käy, kun niissä alkoi jo ylemmissä latvoissa olla vähän punerrusta. Mutta nyt ovat pensaat pelastettu ja rastaat kadonneet. Ne totesivat varmaan tämän pihan liian ylivoimaiseksi ruuan suhteen…

Vedimme korkeat pupuverkot, eli siis rautakaupasta ostetut kovarautaiset verkot, puskien ympärille ja sitten vielä peitimme yläosan tavallisella rastasverkolla. Nyt ne eivät pääse puskille alakautta eivätkä yläkautta.

Viime kesänä laitoimme rastasverkot puskiin ja kun elokuun alussa lähdimme takaisin etelään, jäivät verkot suojelemaan pensaita. Tulimme parin viikon päätä takaisin, katsomaan onko sato jo kypsää ja löysimme pari rastasta verkoista. Toinen oli kuollut ja toinen oli rimpuillut itsensä aivan sotkuun - jouduin leikkaamaan saksilla verkon sen siiven ympäriltä. Jätin linnun illaksi nurmikolle – siitä se oli kadonnut aamuun mennessä: joko itsestään tai pedon suuhun.

Tänä vuonna mietin miten pelastan sadon ilman rastaspaisteja. Juttelin serkkuni kanssa puhelimessa ongelmasta ja hän kertoi, että jotkut ovat tehneet kanahäkkiverkosta katollisen kehikon, joka suojaa pensaita. Siitä muistin meidän omenapuiden pupuverkot. Ne ovat tavallista kanahäkkiverkkoa kovempaa verkkoa ja ne ovat myös tavallista korkeammat, joten ne seisovat jäykkänä itsestään ja pysyvät hyvin myös puskan ympärillä. Eikä niille näin kesällä ole mitään muutakaan käyttöä eli otimme ne hyötykäyttöön ja levitimme puskille.

Syy, miksi omenapuiden pupunsuojat ovat tukevaa tekoa, johtuu siitä, että meillä oli kaksi pientä omenapuuta, jotka kasvavat terassin edessä kukkapenkissä. Ne ovat kääpiöomenapuita eli niiden ei pitäisi kasvaa kovin korkeiksi eli eivät peitä näkymään järvelle, mutta ne ovat kuitenkin oikeita omenapuita eivätkä koristeita. Pari vuotta sitten meillä oli niiden ympärillä tavallisesta kanaverkosta suojat – sellaiset ehkä 90 cm korkeat. Tuli kovaluminen talvi ja verkot jäivät lumen alle. Jänikset istuivat lumihangella ja söivät kaikki oksat ja myös rungon tasan siihen kohtaan, missä verkko alkoi. Eli lumen ansiosta niiden ei tarvinnut edes kurkotella verkon yli, vain istua ja syödä verkon yläpuolella ovat osat. Keväällä puut olivat surkeat ja mieheni meinasi jo kaivaa ne pois ja unohtaa koko omenapuuajatuksen. Mutta puut jäivät ja kesän aikana ne haaroivat ja kasvoivat rungon tyngästä ylöspäin. Tuli seuraava talvi ja suojat paikoilleen. Sama juttu! Paljon lunta ja verkot eivät auttaneet mitään. Kaikki uuden oksat ja loputkin rungosta oli talven aikana kalvettu lähes alas asti. Verkot olivat lumen painosta vielä menneet kasaan, joten puput pääsivät syömään vielä pahemmin kuin edellisenä talvena. No, keväällä katsoimme, että nyt taisi käydä köpelösti – näistä ei enää mitään tule. Mutta kuinka ollakaan. Emme ehtineet kaivaa alkukesästä juurakoita pois ja kesällä puut taas vähän toipuivat ja kasvattivat oksia. Annoimme puiden olla ja ostimme puolitoista metriset kovasta verkosta olevat suojat niiden ympärille ja nyt meillä on omenapuiden sijaan kaksi omenapensasta, jotka kasvaa rehottavat sekä leveyttä että korkeutta – ja antavat kovasti pikkuomenoita!

Kesän paras mansikkakääretorttu ja Romanovin mansikat

Veljeni soitti sunnuntaiaamuna ja kertoi, että olisi tulossa käymään huvilalla. Tämä tapahtuu korkeintaan kerran kesässä, joten tapahtumaa piti juhlistaa jollain… En ollut varautunut mitenkään erityisesti, joten tervetuliaiskahvin kanssa tarjottava herkku tulisi valmistaa taas kerran niistä aineista, joita sattumalta kaapista löytyisi. Hmm..

Ensin ajattelin tehdä mansikka-Britan, koska olin pakastanut litran mansikoita kokonaisena viime viikolla, joten niistä tulisi hyvä Brita-kakku. Tuntia aikaa, joten toimeen…

Otin mansikat sulamaan ja ne tuntuivat niin umpijäisiltä, että mietin miten saan ne parhaiten sulamaan ilman, että ne maistuvat vetisiltä. Päätin siis tehdä Romanovin mansikat, koska liemessä mansikat marinoituvat ja sulavat samanaikaisesti – hyvä idea!

Ei muuta kuin mansikat marinoitumaan.

Romanovin mansikat

1 l mansikoita
1/2 dl sokeria
1/2 dl appelsiininmehua
1/2 dl sitruslikööriä (esim. Cointreau)
2 tl appelsiinin raastettua kuorta

Mansikat kulhoon ja kaikki muut aineet vain mitataan niiden päälle ja sekoitellaan hieman, että sokeri sulaa. Jätä lämpöiseen ja sekoittele silloin tällöin, että kaikki mansikat ovat vuorotellen nesteessä. Samalla mansikat pikku hiljaa sulavat ja marinoituvat.

Kun mansikat olivat sulaneet, silppusin sekaan hieman tuoretta minttua, vaikka se ei varsinaisesti reseptiin kuulukaan...

Sitten olikin aika tehdä kakkupohjat. Mutta kun mietin Britaa ja rasvaa, muutin mieleni ja päätin tehdä kevyemmän version eli kääretortun. Sama määrä munia ja sokeria, mutta ei rasvaa. Mansikoissa tulee jo ihan tarpeeksi kaloreita, joten säästetään vähän. Siispä munia vatkaamaan…

Kääretorttu

4 kananmunaa
1,5dl sokeria
1dl perunajauhoja
½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää peruna- ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, esim. siivilän läpi. Sekoita varovasti. Paista uunipellillä 225 asteessa noin 10min.

Kumoa pohja sokeroidulle leivinpaperille ja täytä.

Täyte

noin 1 dl itse tehtyä mansikkahilloa
1 prk mansikkarahkaa (Valio)
pari-kolme lusikallista marinointilientä

Täytteenä halusin käyttää itse tekemääni hilloa – katso viime viikon blogi mansikkapäivästä!

Lisäksi sivelin hillon päälle purkillisen mansikkarahkaa ja lopuksi tiputtelin muutaman lusikallisen Romanovin mansikoiden marinointilientä kostukkeeksi.

Päälle

1 prk Valion mansikkakermaa vaahdotettuna

Kun olin käärinyt tortun rullalle leivinpaperin avulla, oli aika viimeistellä luomus. Siihen käytin purkillisen Valion mansikanmakuista kermavaahtoa. Vaahdotin sen ja asettelin tortun päälle. Väri on mukavan vaaleanpunainen!

Koristeeksi vielä muutama marinoitunut mansikka ja mintunlehtiä.

Tortunpala tarjoiltiin Romanovin mansikoiden kera – ja keitettiin kahvit, jotka juotiin rantalaiturilla. Hmmm… voiko enää mansikkaisempaa ja kesäisempää kahvihyvää olla?