Alkukesä kukkii pihalla

Kesä on alkanut vieraiden kanssa, joten kirjoituksetkin ovat keskittyneet lähinnä ruokajuttuihin. Kuitenkin tarkoitus oli pitää vähän mökkipäiväkirjaa mitä pihassa ja rannalla tapahtuu kesän aikana. Joka kesä olemme tarkkailleet lintujen pesintää ja eläneet mukana pienten poikueitten varttuessa kohti syksyä isoiksi ja lähtiessä taas etelään. On myös mielenkiintoista kuvata pihan kukkia ja kasveja, jotta talven keskellä muistaa, mitä kaikkea kaunista pihassa kukoisti keväästä syksyyn.

Nyt on aika siis päivittää huvilaelämää ruokien sijaan. Ja kuvista ensimmäisenä tulee mahtava juhannusruusu. Puolisoni pisti Jussin ruusun maantasalle muutama vuosi sitten, kun ajatteli sen parantavan kukintaa. Juhannusruusu ei kuitenkaan kuki kuin vähän vanhemmilla versoilla, joten kesti muutaman kesän ennen kuin puska sain tarpeeksi kokoa ja oksia kukkiakseen. Mutta tänä vuonna, kun toukokuu ja alkukesä ylipäätään olivat erityisen lämpimiä, ruusu kukki aivan valtoimenaan ja aivan ajallaan eli juhannuksena. Otin siitä monia hienoja kuvia muistoksi ja tässä niistä yksi.

Perustimme toukokuussa uuden kukkapenkin. Meillä oli pienellä nurmikkopalstalla aiemmin pyöreä kukkapenkki, mutta maa ei tässä kohtaa ole kovin multavaa eikä syvää, joten penkki oli hieman kurjassa kunnossa. Nurmikko ja rikkoruohot yrittivät vallata sen koko ajan – koko kesän sai kitkeä ja silti istutetut kasvit eivät oikein viihtyneet. Toki maa oli myös kuivaa eli sitä oli kasteltava. Haasteellinen paikka, ei ollenkaan hyvä kukkaistutukselle, mutta halusimme myös tähän pieneen plänttiin vähän väriä. Nyt sitten päätimme etsiä sopivan reunuksen ja tehdä kohopenkin. Näin rikkaruohot pysyvät poissa, maa saadaan syväksi ja multavaksi sekä luonnon sade riittää pitämään kasvit kosteina. Paljon parannusta aikaisempaan kivikkoiseen ja köyhään maahan verrattuna. Ongelmaksi meinasi muodostua sopivan kehikon löytäminen. Olimme ajatelleet kaikkea mahdollista kaivonrenkaista erinäköisiin betoninvaluvateihin,  joista leikattaisiin pohja pois, mutta sopiva kehys löytyi Plantagenista.

Mies poisti nurmikon maasta kehyksen kokoiselta alueelta, pohjalle laitettiin juurimatto kaksinkertaisena ja kehys istutettiin siihen. Paikka valittiin hieman eri kohtaan kuin missä vanha penkki oli ollut, koska nyt kohopenkki koristaa sopivasti keinun vieressä. Kehykseen upposi melkein 3 säkkiä multaa ja sitten päästiin istuttamaan. Vanha penkki kaivettiin lapiolla ylös ja vanhat kukkasipulit eroteltiin mullan seasta. Pienet helmililjat istutin kehyksen laitaan, jotta ne ensi keväänä nousevat sinisenä renkaana narsissien ja tulppaanien kukkiessa keskellä. Vanhassa penkissä oli myös pari maksaruohoa – lajia en tiedä – saa kertoa jos tunnistat kuvasta! Myös yksi korallikeijunkukka oli penkissä sen kauniiden punaisten lehtien vuoksi, mutta ei tykännyt sekään kuivasta ja kovasta maasta…

Nyt uusi kohopenkki on saanut uudet kukat vanhojen lisäksi. Keskellä on kaksi jaloritarinkannusta, toinen tumman sininen ja toinen keskisininen. Molemmat kasvavat noin 90 cm korkeiksi, joten seuraavaksi penkkiin tuli 4 akileijaa, joista kaksi on sinisiä ja kaksi punertavia (tai sini-punaisia). Niiden korkeus on noin 40-50 cm. Uloimpaan kehään tuli vanhojen maksaruohojen ja korallikeijunkukan lisäksi 4 puna-valkoista tarhaneilikkaa. Neilikoiden korkeus on noin 20-30 cm, joten ne reunustavat sopivasti korkeampia kasveja. Tänä vuonna kukat vielä tulevat juurtumaan ja eivät ole komeimmillaan, mutta ensi kesänä ne nousevat omin voimin ja silloin penkin muodot pääsevät oikeuksiin. Kukat on valittu sillä perusteella, että ne kukkivat kesä-heinäkuun, jolloin olemme huvilalla, joten pääsemme nauttimaan kukkaloistosta koko kesän.

Tonttimme on osittain luonnontilassa, joten istutettujen kukkien lisäksi pihalla kasvaa ahomansikkaa ja mustikoita sekä puolukoita. Juhannuksen aikaan jo ensimmäiset ahomansikat olivat kypsiä ja mustikka aurinkoisilla kohdilla näytti lupaavalta.

Yleensä pihasta pääsee poimimaan noin yhden mustikkapiirakan verran heinäkuussa omia mustikoita. Jos enemmän tekee mieli, joutuu soutamaan vastapäiselle rannalle katselemaan, josko sieltä löytyisi enemmän. Ainakin puolukoita löytyy syksyllä. Viime vuonna mustikan sato jäi pieneksi niin pihassa kuin metsässäkin.

Metsämustikoiden lisäksi olemme istuttaneet  muutamia isoja pensasmustikoita. Täällä luonnonkeskellä kasvaessaan ne eivät maistu ihan niin vetisiltä ja mauttomilta kuin kaupan isot marjat. Ehkä ne ovat ottaneet oppia vähän luonnonserkuiltaan?

Rannalla meitä ilahduttaa keltainen kurjenmiekka. Ostimme noin 4 kesää sitten kolme tainta, joista tämä vesirajassa oleva on selkeästi oikeassa paikassa, koska se on lähtenyt leviämään ja kukkii runsaasti. Pari muuta tainta eivät ole juuri yhtään ostokoosta kasvaneet eikä niissä ole paljon kukintaakaan. Pitäisi siirtää ne uuteen paikkaan, mutta rannalla ei montaa hyvää kohtaa ole.




















Pari kesää sitten ostin markkinoilta tämän kieloa muistuttavan taimen. Nyt kukka kukkii alkukesästä kukkapenkissä keltaisen vuohenputken vieressä. En tiedä mikä kukka se on, mutta kivalta se näyttää.

Muistinko mainita omenapuun? Meillä on kaksi matalakasvuista omenapuuta "kukkapenkissä". Keväisin ne kukkivat hienosti, kesällä ihailemme raakileita, mutta syksyisin emme ole koskaan onnistuneet olemaan paikalla kun sato on kypsää. Syksy on aina kiireistä aikaa töissä ja kun pääsemme vihdoin huvilalle laittamaan sitä talvikuntoon, ovat omenat jo pudonneet ja ainoksi tehtäväksi jää pupuverkkojen laittaminen. Satoa pienet puut tekevät - kunpa sitä pääsisi joskus maistamaan!

Lopuksi vielä pikku kuva ihanasta lobeliasta.