Pikkueläinten elämää

Jotta en pelkästään kirjoittaisi ruuasta, linnuista ja kukista – otetaan mukaan myös pihan ja puutarhan pienet puurtajat. Sarjan aloittaa hämähäkki. Vanhassa talossa on hämähäkkejä vähän siellä sun täällä, mutta tämä yksilö oli tehnyt ison verkon terassin katoksen ja lampun väliin – avara näköala suoraan järvelle hänen verkostaan! Tässä häkki matkaa takaisin ylös käytyään ensin paketoimassa saaliinsa sieväksi mytyksi. Ei taida tämä uhri paljon maisemia arvostaa…



Näin maalla myös muurahaiset ovat ainainen riesa. Varsinkin kun tontti on vähän metsäinen ja luonto ympäröi pihaa joka puolelta. Sanotaan, että jos pihassa on paljon muurahaispesiä, niin käärmeet eivät tule pihaan. Tietääkseni tällä alueella ei ole koskaan näkynyt yhtään käärmettä – ja ei ihme sillä muurahaispesiä on enemmän kuin niitä jaksaa laskea. Pari kesää sitten googlasimme ekologista keinoa hävittää muurahaispesä ja löysimme ohjeen, jossa rautakanki syksyllä isketään syvälle pesään ja annetaan talven aikana jäätyä. Näin kylmä kulkee rautakankea pitkin pesään ja pesä jäätyy. Murkut nukahtavat ikiuneen eikä keväällä pesässä ole eloa. Kukkua kanssa: keväällä oli rautakangen ympärillä vilkas liikehdintä eikä kukaan ollut kuollut. Naapuri yritti siirtää koko pesän pihastaan lapioimalla sen säkkiin ja viemällä syvemmälle metsään. Ei tepsinyt – murkut palasivat ja uudelleenrakensivat pesänsä samaan paikkaan. Ahkeria pikku veikkoja kuitenkin – tässä murkku yrittää vetää itseään monta kertaa isompaa korennon siipeä.

Ehkä siipi oli irronnut tästä korennosta, jota västäräkki syö rantalaiturilla. Yleensä västäräkit nappailevat pieniä sinisiä korentoja, mutta tässä kyseessä oli vähän isompi korento, joten siivetkin olivat isoja. Västäräkin syömistapa oli tehokas. Kun se oli napannut korennon, niin se käveli laiturilla ja ravisteli korentoa niin kauan että siivet lähtivät ja sitten se vain popsi rungon suuhunsa – tai ehkä lähti viemään sitä pesälle poikasia varten?

Tässä kuva västäräkistä, kun se syö sinistä korentoa rantakivellä. Syöntitapa oli sama eli ravistus ja siivet irti ja sitten popsitaan runko pelkästään.

Tässä toinen sininen tytönkorento samaan aikaan, kun kaveri joutui linnun suuhun…

En tiedä mitä toukkia meidän pihlajassa elää – pihlajakehrääjäkoin toukkia? Joka tapauksessa ne tekivät alkukesästä eri kohtiin pihlajaa pieniä harsokasoja, jotka edelleen ovat puussa. Varustauduimme jo painepesurilla ruiskuttamaan puun, jos näyttää siltä, että koit leviävät ja peittävät koko puun niin kuin tuomenkehrääjäkoit tekevät – muumioittavat koko puun ja leviävät naapuripuihin.

Meidän rantapihlajassa on näitä koinpesiä ja samoin vähän matkan päässä toisessa pihlajassa, mutta muualle ne eivät ole levinneet eivätkä ne ole muumioittaneet puuta, joten ovat saaneet olla koit meiltä rauhassa – mutta eivät pikkulinnuilta. Joku kiltti pieni vihertävä lintu on käynyt puussa napsimassa makupaloja. Olisiko viherpeippo vai vihervarpunen? 

Yksi söpö pikku saalistaja, jota ei kovin usein näy, on sisilisko. Tässä se on kuitenkin noussut vesialtaan reunalle ja katseli siinä kovin uteliaana ympärilleen. Joskus olen onnistunut näkemään sen lekottelemassa kivellä ison herttavuorenkilpipuskan juurella. Olenkin ajatellut, että sisilisko elää siellä lehtien seassa tai jossain kiven kolossa. Mutta tässä se kuitenkin tutustuu yläpihaan ja aika aukeaan paikkaan.