Katsaus järven lintujen elämään

Kesä on puolivälissä ja jo nyt on selvää, että tämän kesän vesilintupoikueet eivät ole selvinneet kovin hyvin. Kaikkina kesinä tähän asti telkät ovat pesineet järvellä ja pitkin kesää olemme seuranneet niiden poikueiden kasvamista ja ensimmäisiä lentoyrityksiä ja syyskesällä jättäneet niille jäähyväiset ja toivoneet, että ne taas seuraavana vuonna tulevat pesimään tänne. Aivan huvilaamme vastapäätä on pari telkän pönttöä ja toukokuussa katselin telkkien kosintamenoja. Siinä vesi roiskui kun urokset ajoivat toisiaan takaa ja naaraat katselivat sivusta niiden menoa.

Kun puolisot oli valittu, katselin yhden parin pesintää meitä lähinnä olevassa pöntössä. 

Yhtenäkin ilta kuvasin hetken aikaa parin hassuja sisäänlentoyrityksiä pönttöönsä. Toinen istui katolla ja toinen yritti lentää sisään eri kulmista ja aina hieman ohi hän mätkähti takaisin veteen. Ja hetken päästä taas uusi yritys. 

Jäin malttamattomana odottamaan montako poikaa pesästä kuoriutuu. Joinain kesinä olemme saaneet 

seurata jopa 12 pikkutelkän poikuetta. Yleensä tunnistamme poikueet niiden poikasten lukumäärällä. Joillain on 5, toisilla enemmän. Tänä kesänä emme ole nähneet yhtään ainoaa telkkäpoikuetta. Olemme odottaneet ja etsineet, mutta kaikki telkkäpoikueet puuttuvat täältä. Vain silloin tällöin joku yksinäinen telkkä kaartaa järven yli kaakattaen. Ei enää pariskuntia, ei poikasia. Ihmettelimme pitkään mistä se johtuu. Olisiko syynä ollut lisääntynyt merikotkakanta?

Mutta miksi merikotkaa kiinnostaisivat pienet telkänpojat? Selitys taitaa pikemminkin olla lisääntynyt haukikanta. Tänä kesänä on järvessä ollut todella paljon haukia - ja isoja! Kuulin yhden kyläläisen kertoneen miehelleni, kun hän telkkien katoamista oli ihmetellyt, että hauet ovat napanneet vesilintujen untuvikkoja. Eräskin oli katiskastaan ottanut noin puolitoistakiloisen hauen ja ruvetessaan perkaamaan haukea hän oli löytänyt hauen sisältä kuolleen pienen telkän untuvikon. Ei ollut kerinnyt vielä sulamaan eli hauki oli napannut sen hetkeä aikaisemmin. Emme ole myöskään nähneet ahvenia pitkään aikaan. Yleensä niitä lilluu päivittäin rantavedessä nappaamassa milloin mitäkin vesitoukkia, mutta nyt ovat ahvenetkin kadonneet. Hauen suuhun?

Juhannuksena kesävieraamme poika heitti virveliä puolitoista päivää ja sain 11 isoa haukea eikä yhtään ahventa. Hauki nappasi kiinni melkein joka viidennellä heitolla ja koko vaihteli noin vajaasta kilosta puoleentoista kiloon. Hauki siis oli ahne syömään vaikka mitkä uistimet ja mihin aikaan päivästä tahansa. Lopulta vanhempien oli pakko kieltää poikaansa heittämästä virveliä, koska kukaan ei enää halunnut irrotella uistimia haukien suista!

Telkille siis kävi tänä vuonna huonosti. Niitä on oikein ikävä - niin mukavia pieniä lintuja ja vikkeliä sukeltelemaan. Jotain ilo olemme sentään löytäneet - sorsaperheen.

Tämä yksinäinen sorsaemo uittaa kuutta jo aika isoa poikastaan sopivan välimatkan päässä rannasta. Välillä pääsen yllättämään sen, koska emo toisinaan tuo poikaset ruokailemaan matalaan rantaveteemme, mutta kun ne näkevät vähänkin liikettä, niin poistumiskäsky käy heti. Siinä sitten mennään rivissä - emo johtaa ja pojat tiiviisti perässä.

Tänään seurasin kameran objektiivin avulla mihin sorsaperhe oikein ui, kun suunta näytti olevan suoraan vastapäiselle rannalle. Perhe ei mennytkään heinikköön piiloon vaan emo nousi rannalle ja pojat seurasivat perässä. Kaikki menivät rantapuskan taakse ja jäivät sinne. Olisiko siellä pesä?

Lokkejakaan ei ole niin paljon kuin muina kesinä, mutta joitain lokinpoikasia olemme nähneet - kuten tämän sievän parin, joka katseli meidän venettä mukavalta luodolta. Toinen vähän siipiään levitteli, mutta toinen vain tyytyi katsomaan mikä iso valkoinen lipuu ohi...

Lopuksi vielä pari kuvaa järvemme upeimmasta linnusta - laulujoutsenesta! Keväällä yksi pari uiskenteli tässä osassa järveä ja toivoimme sen pesivän täällä, mutta asutusta taitaa olla liikaa. Meidän järvestä johtaa pientä uomaa pitkin yhteys toiseen vielä pienempään järveen, jossa olen käynyt joka kesä kuvaamassa joutsenta. Siellä taitaa parikunta pesiä tänäkin vuonna. Se osa järvenpohjukkaa on aika rauhaisa, heinät ja kaislikko ovat korkeaa - hyvää perimäaluetta isollekin linnulle.